presidenttikin kyynelehti kirkosta tultuaan.. sehän osoittaa vain, että hän on inhimillinen ihminen. poliisi ei kyynelehdi vaan istuu rivistössä pönäkkänä ja puhuu vakuuttavasti, sotilaallisen täsmällisesti tapahtumista..niiltä osin kun on asioita on tutkittu ja todeksi osoitettu. kun tiedotusvälineet ovat saaneet mahdollisimman yksityiskohtaiset tiedot siitä, mitä oikein tapahtui, montako luotia kehenkin osui, mistä ruumiit löytyivät jne.. niin sitten on selittelyjen vuoro. hallitus piti tiedotustilaisuuden ja kertoi mitä kaikkea maan valtaapitävät ovat asian hyväksi tehneet, miten opetushallitus, sosiaali- ja terveysministeriöt ovat toimineet, millaisia ohjeita antaneet. on pidetty hiljaisia hetkiä ja vedetty liput puolisalkoon. ja kirkossa papit ovat lohduttaneet ihmisiä, on tärkeää että käsittämättömän edessä voimme saada lohtua ja löytää turvallisuuden tuntua yhteisyydestä, sillä maan korvessa kulkeepi lapsosen tie ja ihana enkeli kotiin vie. kaikki nämä rituaalit ovat tarpeen jälkeenjääneille, yleisesti ihmisille, eritoten lapsille ja nuorille. ja vastuu on tietysti vanhemmilla, kouluilla, hoitoviranomaisilla ja sitten loppujen lopuksi pääasiassa vallanpitäjillä, rahakirstun vartijoilla.

on turha nyyhkiä käsittämättömyyksistä, uhota internetin tuhoisia vaikutuksia ja päivitellä sitä, miten lasten ja nuorten mielenterveysongelmien hoitoon ei saada riittävästi resursseja. asiasta tietävät ovat jo vuosia ilmaisseet, että ainoa lääke on ennalta ehkäisevä työ. kun ongelmien ei anneta pahentua ja johtaa tällaisiin käsittämättömiin tekoihin, on vielä jotakin tehtävissä, estettävissä inhimillisesti katsottuna äärimmäiset kärsimykset ja monen pienen ihmisen elämä voidaan vielä ohjata oikeaan, turvalliseen suuntaan. kun kouluilla ei enää ole omia terveydenhoitajia ja lääkäreitä, puhumattakaan kuraattoreista ja erityisopettajista, on lapset jätetty heitteille. lapset viettävät suurimman osan ajastaan kouluissa ja päiväkodeissa, siellä ongelmatkin voidaan parhaiten havaita sikäli kun terveydenhoito hoidetaan asianmukaisesti. ja kyllä, totta kai vanhemmat ovat avainasemassa.. sikäli kun elintasokilvoittelultaan, työpaineiltaan ja harrastuksiltaan ennättävät lapsiaan tavata.. no, sentään suurin osa vanhemmista välittää ja huolehtii lapsistaan.

tänä aamuna haastatellaan sosiaalitieteilijöitä, onhan se hyvä että meidän ammattikunnallekin riittää kysyntää.. silloin ainakin kun tarvitaan selityksiä käsittämättömille asioille. tätä tragediaa ei voida talouden kielellä selittää.. tai voidaan tietysti.. kun lamavuosien jälkeen viilattiin ja höylättiin kuntien ylipaisuneita sosiaali- ja terveyssektorin kustannuksia, oli välttämätöntä vähentää resursseja mm koulujen terveyshuollosta ja samalla lasten hyvinvoinnista. nyt huudetaan yhteisöllisyyden perään, kun yhteiskunnassamme on vuosia postmodernin trendin mukaan korostettu yksilöllisiä ratkaisuja, yksilöllistä vastuuta ja jokaisen ihmisen oikeutta elää omaa elämäänsä, tehdä omasta elämästään näköisensä, on samalla rikottu pyhä yhteisyys, yhteisvastuu, yhteiset tavoitteet ja yhteisöjen mahdollisuudet muodostua ihmisten tukiverkoiksi. nyt on virtuaaliset yhteisöt, elämäntapasaarekkeet (Z. Bauman) joilla mekin blogistaniassa kohtaamme. Hyvää vai huonoa?? Tämä saareke on ehdottoman hyvä, täällä ei yllytetä väkivaltaan ja anarkiaan... ainakaan tietääkseni. Parhaimmillaan internetyhteisö tarjoaa lohtua, toveruutta, tukea ja viihdykettä yksinäisille. Tommi Hoikkala heitti aamutv:ssä hyvän ajatuksen siit, miten tulisi kehittää innovatiivisiä yhteisöjä nuorille ja aikuisille internettiin. Siellähän nuoret joka tapauksessa paljon aikaa viettävät.

Kokoomuslainen peruspalveluministerikin on aktivoitunut toimintaan, aikoo perustaa kriisiryhmän, johon kokoaa kaikki maan kriisiasiantuntijat tekemään kaikkensa, ettei Jokelan tapaus enää koskaan toistu. Hyvä hyvä.. paitsi, että kriisipalveluja on ollut tarjolla runsaasti jo vuosia, niin järjestö- kun kuntavetoisiakin. Eivät ole pystyneet tähän astikaan estämään tsunameja tai kaikkia yksittäisten ihmisten äärimmäisiä väkivallantekoja. Paljon apua ovat voineet ihmisille antaa jos ihmiset ovat osanneet hakeutua. Palaan aiemmin mainitsemaani.. jotta turha silloin on enää ähkäistä kun tavarat on jo housuissa. Jos tahdotaan todella estää pahoja asioita tapahtumasta, on toimittava ennen kuin ongelmat kärjistyvät, autettava silloin kun vielä voidaan estää ja ehkäistä pahemmat seuraukset. Toki tietysti silloinkin kun pahin on jo tapahtunut..

Sosiaalipsykolgian professori Anja-Riitta Lahikainen otti esille tärkeän asian, miksi nuoret eivät, siitä huolimatta että tiesivät kyseisen nuoren ongelmakäyttäytymisen ja eristäytymisen, kääntyneet aikuisten puoleen, mistä tällainen sukupolvien kuilu on syntynyt. Eikö sopivia aikuisia ole lähellä... olisiko ehkä joku koulukuraattori tai psykologi voinut olla se henkilö... jos omat vanhemmat eivät sitä ole. Onko nuorten kokema yhteiskunta jo sellainen, että mikään epäinhimillinen ei ole vierasta.. eikö outo käyttäytyminen, erilaisuus, eristäytyneisyys herätäkään tarvetta puuttua asiaan, eikö se herätä pelkoa ja tarvetta turvautua aikuisiin.. luulenpa että ainakaan viihde, esim erilaiset nettipelit, elokuvat ym anna oikeaa kuvaa väkivallasta ja sen todellisista seurauksista.

Olen uhonnut... toivonpa todella että lakiesitysten, pakkokeinojen ja talouden säännöillä toteuttavien toimenpiteiden sijaan löytyisi enemmän juuri sitä aitoa ja oikeaa yhteisöllisyyttä, lähimmäisestä välittämistä, inhimillisyyttä ja pysähtymistä totuuden eteen. Mutta todella tapahtuu niin, että tätä kestää muutaman päivän ja idolsit, talentit ja muu viihdemössö turruttaa niin aikuisten kuin nuortenkin aivot ja arjen ennalleen.