uusi yritys, illalla ennätin vuodattaa kaikki reissunjälkeiset ajatukseni tähän ja naps, hetkessä kaik hävisi taivaan tuuliin. koneeni on seonnut, heittäytynyt ihan hervottomaksi, ailahtelevaksi ja tuhoavaksi. ohjelmat eivät tahdo avautua ja kaikkea odottamatonta ynnä ikävää voi tapahtua. yritän kuitenkin onneani ja naputtelen päivän epistolan, äkkiä ja noppeesti.

borta bra men hemma best pitää kutinsa, ihanaa olla kotona taas. yhä enemmän minä kaipaan yksityisyyttä, omaa aikaa ja tilaa. ystäviä on aina mieluisaa tavata mutta aikansa kutakin. ja kun käyn entisessä kotikaupungissani, tuntuu että pitäisi ennättää nähdä "kaikkia" ja ensisijaisesti poikaa. siinä yrittää parissa päivässä repiä itsestään kaiken. omaa hölmöyttäni.

aurinko näyttäytyi jo, alan siirtyä lenkkikamppeisiin ja aamuiselle kävelylenkilleni kotikulmille.