parempaa tänään, varhain jo työpöydän ääressä muka tehokkaana ja aikaansaavana. Tärkeäksi luokiteltu tapaaminen sujui kohtalaisesti vaikka totesimme sen jälkeen kaksissa naisin jotta ihan turha mies meille, ei heru yhtään rahaa siltä suunnalta.

totesin tarvitsevani työnohjausta mutta en millään hennoisi laittaa vähäisiä varojamme siihen. vaikka tyhmähän se ajatus on, tarvitsen tukea ja ohjausta, jos sen sitä saa, saatan aiheuttaa suurempaa tuhoa kuin mitä työnohjaus koskaan maksaisi.

taas odotan vain lomaa ja irtautumista työstä. kun elämässä ei paljon muuta ole, on tietysti helppo tietää mikä aiheuttaa ahdistukset. paitsi tietysti sydämenasiat. ne määrältään ja tapaamisfrekvenssiltään vähäiset. pieni on kaunista. ja isoksi kasvaa.

en halua soittaa pojalle, pelkään että ei tule vieläkään käymään. odotan ja pelkään mieluimmin kuin petyn vielä. odotan ja toivon.

kolme kuukautta kohta ilman tupakkaa. yhä vielä silloin tällöin mielessä ailahtaa halu henkosiin, varsinkin kun on jotain ikävää sattunut. mutta en polta enää. olen lopettanut tupakoinnin. hiuksissani on puhdas ja hyvä tuoksu, enkä joudu uloslähtiessäni kaivelemaan taskuja josko röökit on mukana, enkä etsimään oudoissa ympäristöissä tupakointipaikkoja, eivätkä vaatteeni haiselle tuhkakupille, eikä sormet, ei iho... olen minä tyytyväinen siitä että niin vahva olen jaksanut olla. ja siitä, että läheiseni eivät ole täysin kypsyneet minuun ja äksyilyyni. nyt alan jo olla hieman säyseämpi.