pilkahtelee, ja kun sen osaa oikein ottaa vastaan ja nauttia siitä, kaikki on ihan hyvin. tuska on aina laittanut minut kirjoittamaan, ilo ei niinkään.  ja hurmos, onnentäyteinen kiihkeä olo... tasapaino olisi kuulemma hyvä tavoite, en koskaan ole oikein osannut antaa sille riittävää arvoa... kun vain kuohut, kamppailu, saavutukset, todisteet riittämisestä ovat jokapäiväistä leipääni. 

enimmäkseen tahtoisin räjäyttää lian pois, uskoa että on mahdollista vielä moni asia. asia on liian vähän sanottu. se tavoittelemani on kaukana, vielä saavuttamattomissa... ja niin on hyvä, sillä matkalla olo on olennaisinta, odotus, toiveet, unelmat.. ja tietysti tämä hetki, on lämmin, olen iloinen ja nautin elämästäni. nyt  ja tässä.

en koskaan katso kirjan viimeiseltä sivulta loppuratkaisua. eihän sitä välttämättä edes ole siellä...

mitä tahtoisin muistaa tästä päivästä? sen sykähdyttävän tunteen, minkä muutamat sanat ja lauseet aikaansaivat.