tästä ei tule yhtä iloista enää kuin eka kerralla.. kirjoitin näet aamunavauksen jo ja yhdellä pienellä sormennäpäytyksellä sain sen häviämään.. että raivostutti! kuvat ja kaikki sen siliän tien..

aloitamme alusta, yritämme löytää sen fiiliksen, mikä oli myönteinen, iloinen ja raikas.. olen nimittäin perjantain ja auringonpaisteen ynnä muiden hyvien syiden vuoksi herännyt viideltä täysin levänneenä ja tyynenä - mikä on upea saavutus - ja kietaissut päälleni kukkaishameen, iloisen kuten naisenmielenikin (tietyistä fyysisperäisistä kipuiluista huolimatta) ja niin, no en jaksa toistaa muuta jo kertaalleen kirjoittamaan. jokainen tietää miten turhauttavaa se on, sitä tunnelmaa ei voi enää palauttaa, olkoot siis.

Aamu on hyvä ja filosofia sanoo, että kun on onni omanani, siitä pitää osata nauttia.. ei siksi että se olisi väliaikaista ja haihtuvaa vaan siksi että ihmisen on hyvä osata olla onnellinen silloin kun siihen aihetta on.

 

Viikonloppuna tahdon olla rauhassa ja epäsosiaalisesti torpalla, mutta jos se vene sieltä ulapalta laituriani kohti nokkansa kääntää, niin en häädä pois. tervetuloa! kahvit keitän ja hyvänä pidän muutenkin.