turhaan peloteltiin neljänkymmenen asteen pakkasella, mittarissa oli vaivaiset kolmekymmentä. heräsin tähän aamuun neljän pintaan koskapa eilen kipeytynyt niska jomotti eikä antanut nukkua. vanhan rouvan kaularangan kulumat eivät tykänneet lumitöistä, toissapäivänä huidoin lumilapion kanssa pihalla kuin heikkopäinen ja tuloksena siis tämä kremppa. pakko oli turvautua troppeihin. ja nousta viiden jälkeen kahvinkeittoon. pitää myöntää myös, että kun kerran anivarhain heräsin, rullasin asioiden vyyhteä edestakaisin mielessäni, hyviä ja huonoja, enempi kyllä hyviä. olen ihan toiveikas tiettyjen asioiden suhteen mutten tietenkään nuolaisen ennenkuin tipahtaa. työpaikallekin viestittelin ja pyysin toimittamaan kalenterin, on ollut ihan outo olo kun tärkein työkalu on puuttunut. ja tarvii sitä sairaslomalainenkin tietää mitä päivää eletään ja kuuta.

380901.jpg

tämä viikko menee tupahommissa, kuka hullu tuommoseen pakkaseen viitsisi lähteä, ellei ole pakko. työssäkävijäkin hehkutteli eilen jotta jos on 40 pakkasta, ei voi lähteä duuniin kun diiselikin hyytyy. Ei ollut, piti lähteä, muisti vielä ottaa miun kirjeenkin mukaan ihan ite. että se on fiksu mies. ja taitava, asensi eilen uudet lamput vinttiin ja rappusiin, sähkömiehen opitkin kun on käynyt. minun oivalluksestani hän hyödynsi otsalamppua ko. tehtävässä, jossa tietennii piti välillä kyseisten tilojen valot kytkeä pois päältä. täällä maalla otsalamppu on tosi kätevä monessa muussakin etenkin ulkohommassa ja liikunnassa. pitää muuten ihan kehua maaseudun ihmisiä, jotka ovat ottaneet omikseen ne uudet pimeässä keltaisena hohtavat turvaliivit, haja-asutusalueella kapeilla teillä lenkkeillessä ne kyllä ovat tosi tarpeen. ja koirilla semmoset valjaat, joissa on sitä heijastinnauhaa.

Tienpäällä on aloittanut rennolla kaalilaatikko-ohjeella Erkin kokkikoulun blogissaan, Genoveevalta saamme makoisan karjalanpaistin ohjeen, mitähän muuta olis blogistaniassa tarjolla? No ainaskin Alastalo leipoo, sen tiedän. Mie luppoon, etten ainakaan anna runebergin tortun ohjetta... taidan olla monen muun tavoin sellainen mieliala-ex-tempore kokkaaja, en jaksa kauheesti ohjeita seurata ja noudattaa. Luen kyllä mielenkiinnolla akkainlehdistä ja muista ruokajuttuja, jotain jää mieleenkin. Kun täällä meillä lämmitetään joka päivä leivinuunia, tuntuu että pitäis mahdollisimman paljon hyödyntää sitä ns ilmaista uuninlämpöä ruuanlaitossakin. Eilen sävelsin sämpylöitä, töistä tultuaan lämpimäisiä maistettuaan hän kysyi, millä ohjeella niitä olen tehnyt... minä tietysti että omasta päästä ne tein.. jotta onko jotain vikkoo? Ei kun on niin hyviä, sanoi syöjä ja aiheutti mielihyvän tunteita. Niihin siis laitettiin vettä, hiivoo, suoloo, kauraryy...eikun hiutaleita, vehnä- ja pikkusen myös ruisjauhoja, sekä öljyä. Mummo neuvoi, jotta ne olis voinut jollain voidella, niin pinta olisi helpommin ruskistunut. Hyvä, ens kerralla sitten jos muistan. Olen muuten saanut monta hyvää ohjetta ja neuvoa häneltä, josta olen vilpittömän kiitollinen. Se on sitä hiljaista tietoa, jota tulee arvostaa, sitä ei näet saa muuten kuin tekemällä. Oma äitini ei juurikaan minua keittiöön ruuanlaittoon päästänyt, pullat sain voidella ja siivous- sekä tiskaustyötä sain tehdä ihan niskaan asti riittävästi. Harmitti aikansa kun en oppinut karjalanpiirakoita kotona tekemään mutta asia on tullut korjattua serkus- ja sukuvoimin myöhempinä aikoina. Pidettiin näet talkoita, joissa yks kaulitsi, toinen pisti puurot ja kolmas rypytti, vanhempi väki hoiteli paistopuolen. Enempi siinä hommassa tarvitaan jalkoja ja kestävyyttä ainaski isompaa määrää tehdessä, yksinkertaiset aineet ja paljon työtä. Ja ne on mahottoman hyviä just rapsakoina uunituoreina ynnä lämpöisinä.

no justiinsa, ihan tulee perheenäitimäinen olo kun intoutuu leipomisesta ja ruuanlaitosta tälleen pakisemaan. leipominen on kyllä aina ollut yksi terapiamuodoistani, tykkään siitä hommasta oikein todella kuten yleensäkin ruuanlaitosta, kun ei ole kiire ja kun on muitakin syöjiä kuin itse. Nyt kun tuo päiväkin on jo ihan selkeästi pidentynyt ja valaistunut, aattelin tänään viritellä maalaustelineen esille, jatkan viime syksynä aloittamaani ruskeaa työtä, saa nähdä mitä värejä sieluni tahtoo esille nyt tuoda.