pääsiäisenpyhät on tullut pyhitettyä kodin laitolle, on laatoitettu ja saumattu sekä pesty työn tulosta niin että kädet ratisevat kuivuuttaan. mutta nättiä tuli eikä suurempia haavereitakaan paitsi että kodinhoitohuoneesta ja saunasta hävisi sähkö... se ei kyllä johdu laatoituksesta vaan kattolampun virityksestä, josta sähkön ei olisi pitänyt mihinkään kadota.. jokin asennusvirhe urakoitsijan sähköhepulle on tullut koska minun asentajani ei tehnyt mitään poikkeavaa. nyt vähän kyllä mökki viilenee sillä khh:ssa ja pesutiloissa on vain lattialämmitys. täytyy vaan lämmittää enempi uunia ei muu auta.

paljon jäi vielä tekemättäkin se tietää ainakin vielä yhtä reissua häneltä, joka työt on lupautunut tekemään. isommassa mittakaavassa se kyllä merkitsee myös sitä, että tässä roikutaan yhä ja edelleen jonkinlaisella kytköksellä kiinni entisessä, mikä ei lainkaan ilahduta minua mutta muutakan en voi. ja ehkä.. osaan tämänkin ahdistuksen vielä voitokseni kääntää. jotenkin.

synttäreille olisi kutsu tälle illalle mutta käytännössäkin tuntuu ylen vaikealta lähteä täältä mihinkään ajelemaan. enkä edes halua vaikka kivat juhlat kai ne olisivat, niin luulen. mutta kun on tätä hommoo vielä ja yksinäisyys tuntuu juuri nyt parhaimmalta vaihtoehdolta. sulattelen ja yritän löytää sen ennen pääsiäistä vallinneen mielentilan. aurinko paistaa, ilma on kohtalaisen leuto ja sunnuntaipäivän rauha on tarjolla jos vain otan sen ja tyynen mielen vastaan. maailma ei karkaa, mikään ei lopu, kukaan ei voi minun mieltäni vahingoitaa ja tämä on minun oma kotini, josta tulee oikein kaunis ja lämmin.