perjantaita aloitellaan... ja mieleeni tuli silmiä raotellessa vitsintapainen; jos viiskymppisen naisen herätessä ei mihinkään koske taikka kolota, on hän luultavasti kuollut. Olen siis todella elossa! Lääkäri tutki tarkkaan (joku hyöty aktiivisista lomantuuraajista) ja poissulki tietyt jutut, jäljelle jäi jotain välilevyissä, nikamissa tms.. siis iän tuomaa kulumista, ehkä jokin on mennyt vähän rikki (oma tulkinta käsittämättömistä latinankielisistä sanoista) ja siksi on nyt selkä edelleen kipeänä. Mut mikään lihaskramppi pelkästään ei ole kyseessä.. nyt ollaan s-lomalla k-loman lisäksi ja syödään kipulääkkeitä sekä pyritään liikkumaan hiljakseen lyhyitä lenkkejä kävellen. Se onkin ainoa olemisen muoto missä ei koske. Ja tämä tästä sairaskertomuksesta, en aio kokonaan pilata lomaani tällä kenkkumaisella asialla. Jos ei mene ohi ensi viikon alkuun, sitten joudun syvemmille vesille tässäkin asiassa.



Toinen lähti eilen, toinen tänään ja minusta tulee jälleen lapseton. joka kerta nämä lähdöt riipaisevat mutta hyvällä tavalla kuitenkin, ovat niin rakkaita että.. todettiin eilen että kyllähän me pian nähdään, ehkä jo parin viikon kuluttua ja viimeistään kuukauden jolloin ovat ne juhlat. Oi niin, pitää kertoa että ostin juniorille nimipäivälahjaksi jalkapallon, kun sitä tahtoi. Tuli niin elävästi mieleen olisko kahdeksan vuoden takaiset ajat, se innostunut murkkuikää lähenevä pojanhonkkeli, futiksen mm-kisat silloinkin ja kesä. Miten äkkiä aika kuluu, vuodet livahtavat käsistä, lapset kasvavat aikuisiksi ja tulevat toisella tavalla läheisiksi. On hienoa muuten, että molemmat poikani ovat liikunnallisia, ehkäpä säästyvät selkävaivoilta. Vaikka pitää puolustutua, olen minäkin ikäni jotain liikehdintää harrastanut, viime talvenkin hyppäsin siellä latinojumpassa.. no ehkä juuri sen loppuminen on yksi syy kremppoihini. Liikettä niveliin tässä on saatava!

Yhden positiivisen asian olen havainnut: en ole juurikaan ajatellut työasioita. Taisin tänä vuonna osata valmistautua riittävän hyvin eikä mikään jäänyt silleen rempottamaan että aiheuttais ahdistusta. Raksaprojekti sen sijaan tuntuu tahmovan... havaitsen, että on piiskattava koko ajan mikäli mieli homman edistyä. Ja itsekin olen joutunut kantapään kautta tiettyjä hommia käymään läpi. Mutta onneksi ei mitään kovin radikaalia, paperiasioita lähinnä. Aion saattaa hommat kuntoon viikonvaiheen aikana. Katsotaan onnistunko mobilisoimaan ne asiaan liittyvät mieshenkilöt.

Tänään kaupunkikulttuuria, torikahvia ystävän kanssa, ehkä kyläkulttuuriakin, ehkä maalaiselämää, ehkä ei... monta juttua, joista pitää vain päättää, mikä on järjestys. Sinänsä parasta on olla liikkeellä... sikälikin että vierivä kivi ei sammaloidu, joten lähdenpä aamukävelylle.

edit/huikeanhauska testi jonka mie löysin häneltä  ja hän tiältä

Persoonallisuutesi muistuttaa seuraavaa kodinkonetta:  

KAHVINKEITIN

Kuumenet helposti, mutta malttiasi et menetä. Pihiset ennemmin itseksesi, mutta murahdat varmasti, jos joku tulee puhuttelemaan sinua väärään aikaan. Pidät juhlista ja ihmisten kanssa olemisesta. Oletkin yleensä mukana kaikissa juhlissa piristämässä muita ihmisiä. Työsi hoidat suhteellisen nopeasti, silti varmistaen että homma hoidetaan oikein, tai ainakin melkein.