näytti olevan kun eilen ajoin pihaan, hyvä niin. nopeastihan se tietysti valmiiksi tehdyistä elementeistä pystyyn nousee. pihakin oli oikeamman näköinen kun täytemaata oli levitetty ympäriinsä. vielä takapihan kuisti ja piha. pitäisi osata päättää laitanko nurmikkoa ja kuinka vähän, paljoa ei ainakaan tule. jonkinmoisia kukkapenkkejä, nekin suurimmaksi osaksi ruukkuihin ja muihin vastaaviin.. tiedän että alppiruusut viihtyisivät tässä maastossa hyvin mutta ei ole varaa ostaa. nyt olen haalinut perennoja ilmaiseksi sieltä mistä olen saanut, ja parvekelaatikoihin istutan tänään siemenistä kasvattamani krassit ja hajuherneet.. ne on hajuherneitä eikä tuoksu.. niin lapsesta asti olen tottunut sanomaan.

eilinen meni ihmetellessä, ilma oli niin kylmä ja tuulinen ettei yhtään huvittanut mennä pihalle hommiin.. eikä sisälläkään mitään mainittavaa tapahtunut. tämä sekasotku vähän ärsyttää mutta minkäs teet, en osaa laittaa keittiökalusteiden sokkeleita paikoilleen ja raksamiehen pitää ensin laittaa ne pari puuttuvaa kattopaneelia, tuulikaapin kaaosta en saa yhtään vähemmäksi ennenkuin piharakennus valmistuu ja saan raksatarvikkeet sinne, samoin huoneista kaiken ylimääräisen. jotenpa pitää tässä vain sietää ja jaksaa.. sitäkin. aion kyllä imuroida pahimmat hiekat viime viikonvaihteen ramppauksen jäljiltä heti tässä kunhan...

sain ajan kampaajalle ja katselin illalla netistä malleja... tiedän suurin piirtein mitä tahdon mutta saako tästä päästä sellaista, sen saa kampaaja ilmoittaa.. muutos entiseen on joka tapauksessa tultava, selkeä. siellä jossakin minua odotetaan pihaa siivoamaan, kasvimaan laittoon ja muutenkin.. pikkuinen on käymässä ja kovasti paljon tahdon hänetkin nähdä, viimeksi näet jo vierasti kun olemme niin harvoin viime aikoina tavanneet.

illalla kävi ystävä, jonka elämä mättää monesta suunnasta.. ja joka työyhteisössä oli oikea käteni ja osaava sekä luotettava työnsä tekijä.. hänellä on vaikea erotilanne, isä kuolemansairaana, koira pitää viedä viimeiselle matkalleen perjantaina... saatoin nähdä miten väsynyt ja lopussa hän on, silti sinnittelee.. kuten sanoi vielä kolme viikkoa ja sitten alkaa pitkä kesäloma. juttelimma pitkään ja varmaankin hieman helpotti kun sai purkaa ja keriä meitä yhdistäviä kokemuksia... puolin ja toisin. sitähän se ystävyys on. kehotin häntä kuitenkin ottamaan vapaata välillä vaikka lomakin ois tulossa, ei tarvitse määräänsä enemmän jaksaa kenenkään, sinnittelijänaistenkaan.