aamua taas eletään, heräsin oikeasti puoli kuusi vaikka luulin olevan tunnin enemmän. kun tihrustaa kännykän kelloa ilman prillejä, näin voi käydä. vaikken enää ois kyllä nukkunut vaikka olis ollut mitä. selkää kolottaa eiliset puuhastelut, ei niin kaksiset mutta kumminkin on tullut kyykittyä ja kurkotettua erinäisissä työtehtävissä. ihan itse kiinnitin kovasti kiroillen verhotangot .. ja muistin sitten konkreettisesti raksamiehen antaman tiedon koolausten sijainnista, ulkoseinillä vaakaan 55 sentin välein ja sisäseinissä sitten pystyssä 60 sentin. ja gyproclevyyn ei sitten tartu ruuvit, tavalliset nääs.

laatoitukset onnistuivat hienosti olen kovin tyytyväinen nyt keittiöönkin, jonka laatta tuli valittua vähän väärän värinen vaalea.. saumauksen kera näyttää heti paremmalta. vessa on aivan ihana, vielä peili ja pyyhekoukut paikoilleen.. niin ja jotain lokerikkoja tason alle.. ja ja ja... kyllä tekisi mieleni ostella vaikka mitä jos vain ois varaa, jota ei varsinkaan nyt, työttömänä ole. loppu laina menee urakkaeriin ja valvojan palkkioon. ja kuisteihin ja täytemaahan ja niin edelleen.. eli jokin tärkeysjärjestys tässä pitääpi olla...

kävin eilen pian entisellä työpaikalla viemässä työperäisen kotikoneeni ja melkein hakemassa kiikkustuolini ja pari muuta tuolia.. eivät millään mahtuneet kyytiin. sen sijaan pelastin työhuoneestani kuolemaisillaan olevat kukkani ja muutaman paperin, jotka esimies oli jättänyt. työtodistusta ei ollut korjannut joten siitä jatkamme taistoa edelleen. hieman se riipoi kuten sijaisen tekopyhä viesti..."hyvää elämää"... just niin, sitäpä sitä. kuulin toiselta työtoverilta että sijainen alkaa olla kypsä ja valmis siirtymään omiin hommiinsa, henkilöstöongelmia kun tuntuu aina vain nousevan esiin uusia ja entistä vaikeampia. ei käy kateeksi vaikka pitääkin myöntää että kaartaessani autolla työpaikan pihaan, hetkisen tuntui että kaipaan sinne takaisin. että miksi lähdin. mutta se johtui varmaan siitä, että talo oli tyhjä työkaveriani lukuunottamatta, aurinko paistoi ja nurmi alkoi olla melkein sula. on se kaunis talo mutta niin paljon ilkeyttä ja pahuutta sisälleen kätkenyt, ettei kaipuuta oikeasti takaisin ole.

työvoimahallinnossa olisi työpaikkoja auki, kiinnostaviakin, mutta miten tämmönen raakki voi mitään hakea. kun on mentävä itse ilmoittautumaan työnhakijaksi kainalossa lääkärintodistus jossa sanotaan etten kykene entisiin tehtäviini.. on vain puserrettava eteenpäin. enkä minä taida vielä olla ihan tikissään.. huomasin sen kun työkaverin kanssa juteltiin, tahmoo ajatus.. se kun on enempi ollut tässä ja nyt talon ja tavaran äärellä viime ajat. ja hyvä niin. aurinko nousee tuolta idästä selkäni takaa, on ryhdyttävä päivän tehtäviin, lähdettävä puolilta päivin hammashoitoon ja sieltä suoraan työpaikalle tyhjentämään tietokoneen tiedostoja ja noutamaan ne viimeiset vipaleet. hieman se ahdistaa mutta aion pistää parasta päälle, meikit naamaan ja ottaa coolin asenteen, ystävällisen mutta niukkaeleisen.