mitähän minun pitäisi ajatella? Olenko käsittänyt jotakin ihan väärin vai enkö yhtään mitään ollenkaan? Olen pihalla ja sinne taidan jäädäkin, yksin.

Tänä aamuna päätä särkee ja aurinko paistaa. Pojan elämä näyttäisi lähitulevaisuudessa määrittyvän mm-jalkapallon mukaan, tänä iltanakin hän valitsee mieluimmin sen, torpalle lähdön ja saunomisen sijaan. voi ihmettä ja kummaa... ja niin on nuoremmallakin elämä, tulee puutalkoisiin jos saa bunkata kaupungissa toimivan telkkarin äärellä. Ja mikäs siinä, ehkäpä sitten näin vanhana osaavat arvostaa jotain muuta..??? Tai sitten ei, mistäs noita miehenpuolia osaisi ymmärtää.. Vaikka on myönnettävä että jos jokin laji pitäis valita ylitse muiden, niin kyllä se tuo futis olisi, miulla on hiukan semmonen kunnioittava käsitys siitä. Paitsi, tämä taas pilaa kaiken, mutta minkäs teet kun ihmiset (miehet?) on niin tyhmiä... siis ne bordellit siellä saksanmaalla.. sama oksetus tulee kuin aikoinaan jossain baltian maassa pidettiin formuloita ja jotkin h-vetin betonibunkkerit viritettiin huorataloiksi herrojen paineita helpottamaan siihen äärelleen, halavalla... olen miltei sanaton tämän "palvelun" äärellä, sanon vain että on todella häpeällistä että meillä ylläpidetään ihmisarvoa alentavaa toimintaa, pitäisi olla niin ettei kenenkään tarvitsisi niin ala-arvoisesti elää, että joutuisi itseään myymällä elantonsa hankkimaan. Ja se on just niin, eikä mitään selityksiä ole. Kukaan, ei yksikään ihminen voi huolettomasti ja kärsimättä ryhtyä seksikauppiaaksi. Turha väittää.

Huh. Ollaan Lenitan kanssa tässä asiassa samalla linjalla. Muusta en tiedä, ehkä miustakin tulee näin vanhemmittaan samanlainen ärsyttävä narisija.. jolla on älliä korvien välissä:).

Jos palaan perimmäisten asioiden äärelle, mieleni on haikea, surullinen... vaikka en tiedä mitä pitäisi ajatella, mihin ajatuksensa asetella... tulin olleeksi hieman juovuksissa eilen, valkoviinistä tulee sitä paitsi aina päänsärky mitä taas punaviini ei todellakaan aiheuta.. niin, yritin hukuttaa murheeni ja eihän se onnistu. Mutta tapasin yllättäen yössä päivällä kohtaamiani kansainvälisiä vieraita, englanninkieli sujuu promilleissa huomattavasti sutjakammin kuin ilman.. niin joo, ainakin niin sitä luulee.  Minulla on tänään sellainen tunne, että en kuulu mihinkään, eikä kukaan ole minulle enää se läheisin.. minne katosit, viimeinen mohikaani?