on katkennut yhteys sinne missä elämä sijaitsi

maalasin tauluni vieraalle seinälle, minusta tuli tuntematon, tunnottomien joukossa

kadotin kaiken minkä luulin saaneeni, oli vain kasa vääntyneitä runkoja, irrallaan, epäjärjestyksessä

se tie muuttui suoksi, aurinko pakeni minua ja ajatuksiani, en löytänyt ketään kotoa

lakanat, kirjat, pienet veitset vääntyivät kahvoistaan nurin, menin yhä uudelleen hakemaan unohtunutta

sain siruja, joita nyt istutan vanhoihin kehyksiin, jos vain milloinkaan osaan ja opin

unissa minä jään, takerrun ja kadotan itseni löytämättä koskaan enää

syytä

alakuloiset kasvoni valuvat minusta pois, jää vain juonteet jäätä ja halvaantuminen