siunattu perjantai on taas koittanut, olen onnellinen! Sää on seestynyt, lämminkin vielä. Työyhteisö vaikuttaa olevan myös viikonvaihteen tunnelmissa, iloisena ja reippaana. Liekö olleet illalla kaupungilla kulttuuriyön tapahtumissa. Minä sain taas itseni vasta uutisten jälkeen lenkkitossuihin ja ulos, kameran kanssa. Upeita valoilmiöitä taas ihastelin ja musiikkia, jota joen toiselta puolen kuului kolmesta eri lähteestä.. ensimmäinen bändi tuntui soittavan "Muisto vain jää" kappaletta, parista muusta en selvää saanut, olivat vissiin tuoreempaa, nuorempaa genreä. Tämmöstä jälkeä tuli kun otin jollain yötoiminnolla ja käs vapisi.



Tämä päivä menee kyllä nopsaan, sellaiset on oireet. Olenkin viime aikoina järjestänyt toimihenkilöille äksöniä toimintasuunnitelmien, budjettien, laatutyöhön liittyvää arviointia ynnä muuta mukavaa tuumailua ja kirjoittamista vaativaa työskentelyä. Kaikki eivät tykkää.. tai tuntevat tämän työn osa-alueen itselleen vaikeaksi ja työlääksi, toiset taas nauttivat kun pääsevät ilmaisemaan itseään. On muistettava, että kirjoittaminen ei ole kaikille yhtä helppoa. Ja toisaalta, tiettyjä asiakirjoja tulee tällä alalla ja ammatissa osata tehdä, ilman suunnitelmia ja tavoitteita työmme olisi pelkkä hapuilua. Ja tuskinpa enää onkaan työtä, jossa ei tarvitsisi atk-taitoja. Meillä osaamattomuus ei ole ongelma, jokainen voi saada atk-oppia yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Nyt on henkisesti valmentauduttava palaveriin erään ryhmän kanssa.. se on aina koetus, enemmän kuin pari kertaa olen lähtenyt kesken pois, sillä en ole jaksanut kuunnella joniinjoutavaa tuloksetonta kiistelyä asioista, jotka eivät edes kuulu ko palaverin ja ryhmän tehtävien piiriin. Se on muutenkin tapani, jos kokous venyy huonon puheenjohdon tai muiden häiriötekijöiden vuoksi yli sietokyvyn, pyydän anteeksi ja ilmaisen, että minun on nyt poistuttava. Tiedän, että minun asiallisuuttani ja johdonmukasuuttani arvostetaan monessakin kohtaa, orientaationi enemmänkin rakentava ja yhteistä ymmärrystä lisäävä kuin rikkova... Ja tämä poistumistapanikin lienee tunnettu.. ei ehkä ihan perin asiallinen mutta parempi niin kuin että alkaisin minäkin käyttäytyä epäasiallisesti..puhua yhteen ääneen muiden kanssa, olla piittaamatta kokousetiikasta.. eli puhua puheenvuoroa puheenjohtajalta pyytämättä. tai puhua vieruskaverin kanssa samaan aikaan kun joku muu on ilmaisemassa omaa näkemystään...jne.. huh huh.. ehkäpä pitäisi järjestää kurssi tästäkin aiheesta.