tuli eka hylsy hakemuksistani, tiesin sen jo kyllä kun ei aikanaan tullut kutsua haastatteluun. olivat valinneet merkonomin mikä käy sekin ihan järkeeni, olin ylikoulutettu vaikka tuo sama ammattikoulutus itsellänikin on alla.. no se siitä sitten, on mentävä eteenpäin. valmistauduttava huomiseen haastatteluun ja toivottava että pari muutakin pyydystä johtavat vastaavaan.

viikonloppu oli raitis ja raikas, siitä olen kovin iloinen ihan itsenikin puolesta. eilen aamulla käytiin metällä M:n kanssa, koira ajoi kuuleman mukaan tosi hienosti mutta pupua ei saatu. hirvimiehet tuntuivat olevan samoilla seuduin.. ampuivat niin --keleesti, toivottavasti saivat kaadon. aika jännää muuten se metsästys ainakin sivusta seurattuna, ajavat autoillaan hirmu rallia pitkin kyläteitä punaiset hatut pakettiautojen kopeissa keikkuen.. siellä maalla kun on niitä pikkuteitä mitä ajella. Liikenne on mäellä välillä kuin Lontoossa.. M ei ole innostunut hirviporukkaan vaikka seuran jäsen onkin.. sanoi että ehkä sitten kun ne vanhat jäärät on lopettaneet..

illemmalla M vielä kynti pottupellon ja kasvimaan joka jäi naapurin pojilta äestämättä.. taistelu juolavehnää vastaan siis jatkuu ensi keväänäkin. en oikein mielelläni käyttäisi niitä mummon myrkkyjä, joita tyrkyttää.. muun ohjeistuksen lisäksi.. minua jotenkin alkoi jo ihan ahdistaa, jouduin olemaan aika paljon kaksin muorin kanssa kun M oli lauantaina firabelihommissa koko päivän... ja kun sieltä palasi alkoi taas heti ovesta astuttuaan se paapatus kaikesta mitä pitäis tehdä.. ei ihme että mies hermostui ja rupesi ihan teitittelemään.. eli luki minut siihen samaan paapotukseen mukaan.. totesin ettei tarvii teititellä, minä en ole sanonut mitään ja poistuin yläkertaan..

kyllä tuo asetelma on vaikea suhteemme kannalta.. vaikka niin mielelläni olen mummon seurana ja apuna niin sittenkin olen ajoittain aika täynnä..kun äidin ja pojan välit ovat mitä ovat, suurimmaksi osaksi äidin kovuuden ja ilkeyden takia.. ei minun parane siihen väliin jäädä. on hyvä että nyt on koti lähempänä.. illalla tulimmekin tänne kaupunkiasuntoon, pistäydyttiin matkalla katsomassa tyttären perhettä etenkin pikkuista jolla on eka hammas ja joka on ottanut ensimmäiset varovaiset askeleensa.. vierasti mokoma.. harmitti ihan että viime näkemästä on niin kauan että lapsi jo vierastaa.. ei onneksi kauan.

tämä matkanetti siis pelaa ihan hyvin!! kun viimein dna sen yhdisti. pitää perua soneran laajakaista jonka jo hätäpäisenä kerkisin tilata... jos se vaan onnistuu.. M hieman ja aiheellisesti kritisoi touhujani.. tarvitsisin useinkin hänen rauhallisuuttaan ja harkitsevuuttaan hillitsemään äkkiottoisuuttani.