maanantai, 16. huhtikuu 2007
haavojen repimistä
ja sittenkin, tuntuu että millään ei enää ole väliä, ei silläkään että joskus oli paremmin ja että olen nyt tässä. hetkessä menetän otteeni parempaan elämään. kun turhaan odotan ihmettä, että löytyisi sittenkin katumusta, nöyryyttä, tahtoa edes pyytää anteeksi. tämä on nyt valitusvirsi, joka ei auta sekään. on kerättävä itsetuntonsa palaset ja etsittävä voimaa ryhtyä itseään kokoamaan.
olisi lähdettävä työkkäriin, palauttamaan esimiehelle avaimia... en jaksaisi, mieluiten kaivautuisin metsään sammaleiden alle.
Kommentit