Mitä sinä pelkäät? Pimeää, kuolemaa, toista ihmistä? Pelko voi olla yksi tärkeimmistä vaikuttimista elämässämme -- pelkään että jään viimeiseksi, siksi minun on lisättävä tehoa tai vauhtia!! Pelko-sanaa käytetään kyllä kevyemmissäkin merkityksissä, aina ei ole kyse elämästä tai kuolemasta vaihtoehtoina.

Pelko että tulee hylätyksi, jätetyksi tai petetyksi on sitä kamalinta lajia.. ja yleisintäkin varmaan. Pelkään, etten ole riittävän hyvä sinulle ja sinä et huolikaan minusta. Sehän tuntuisi aivan kamalalta. Se pelko kumpuaa hyvin syvältä ihmisen psyyken syövereistä, se on lapsuuden avuttomuutta, tarvetta olla hyväksytty, lähellä, sylissä ja suojassa.. se tarve säilyy läpi koko elämän ja on monen tragedian pohjimmainen syy. Rakkaudettomuus, laiminlyönti, lapsen jättäminen yksin juuri silloin kun olisi tarvinnut huomiota, lämpöä ja välittämistä.. vaikka rajojen muodossa, on vienyt monen nuoren elämän rappiolle. Ja miten moni meistä aikuisista kipuilee riittämättömyyden tunteita vielä kypsillä kymmenillä vaikka peruselämässä olisi kuinka menestynyt ja aikaansaapa. Jokin selittämätön epävarmuuden ja orpouden tunne väijyy saavutusten jälkeisissä tyhjyyden tuntuisissa hetkissä, se ei anna minun nauttia elämästä tässä ja nyt, sillä kaikkihan voidaan nykäistä minulta pois, kuin matto jalkojen alta juuri kun ilosta hyppään ilmaan.

Pelko voi olla voimavara, mutta pahimmillaan se kuitenkin estää meitä elämästä täyttä ja rikasta elämää, sellaista, jota ei tarvitse ansaita, vaan joka on, jokaiselle syntymässä annettu.