selkä edelleen tosi kipeä mutta jos vielä tämän päivän katsoisi,
puutalkoisiin minusta ei ole eikä paljon muuhunkaan. särkylääkkeillä kykenen liikkumaan, autolla siis..

sataa, mikä sinänsä ei haittaa mutta ei riemastutakaan.

pojat valloittivat yksiön, joten joudun kulkemaan tontille torpalta käsin, onhan siellä oltava hengessä mukana ja piiskattava tuo työvoima tässä ohi kulkiessa liikkeelle, no kunhan ensin hereille.

pitää asioille, pilvipäivän sattuminen semmoseen tarkoitukseen on väkisin väännetty ilonaihe tähän hetkeen.  perkele sanon minä, tätä liikkumisestettä tämä enää  puuttuikin.

aamulla radiossa lauloi joku annika eklund... synkeää mutta niin sopivaa, sydän täynnä ikävää... muuta en tohdi toistaa tähän tänään..blogin funktio on nyt tätä ja sillä hyvä.