on tullut, aamu viileä mutta aurinkoinen ja on taas perjantai. Eilen sain istutettua sipulit, porkkanaa ja retiisiä. Vielä pitäisi löytää jostain ruohosipulin taimi ja basilikaa. Kesäkukkiakin tekisi mieli vähän ylämökillekin laitella. Toin tosin kotimökiltä krassin ja hajuherneen taimia, joille pitäis keksiä jokin ruukkusysteemi.. Toisessa päässä eli kotiosoitteessa istutin myös kukkia, täältä viemiäni perennoja isoon saaviin ja ruukkuihin.. tarvitsevat väliaikaismajoituksen siksi kunnes pihatöitä päästään tekemään. Ensi viikolle olen suunnitellut talkoita, pihan siivousta ja toivon mukaan myös vihdoin sitä maalausta. Tähän saakka suunnitelmat ovat kaatuneet sateen mukana.

Pikkuinen oli vanhempiensa kanssa pari päivää ukin ja isomummon ilona, nousee jo konttausasentoon mutta ei vielä ole hiffanut systeemiä vaan vetää itseään käsillään eteenpäin. Iloinen tyttö, eikä enää vierasta minuakaan kun pääsimme taas tutuiksi. Olikin mukavaa kun oli talossa nuorta elämää, tehtiin pihahommia ja miehet kävivät katsomassa katiskan sekä uistelemassa. Taas tuli ahvenia... eli kalanperkausta naisille, tällä kertaa mummo hoiti koko satsin. Kyllä pyydys on jo hintansa hankkinut. Eilen nautiskeltiin myös kesän ensimmäisestä raparperipiirakasta, vävypoika olisi kait syönyt yksin koko piirakan jos olisi ilennyt...  

Kun pihapiiri alkaa olla kesäasussaan, muistan viime kesän onnellisia aikoja... sitä uutuuden ja ihastuksen hurmaa, kesän joutilaisuutta, metsämansikoita ja kiintymyksen tunteita... silloin kun mitään pahaa ei vielä ollut tapahtunut... Siitä on pian vuosi aikaa, tuntuu kaukaisemmalta. Nyt en enää voi olla luottavainen ja huoleton, tiedän enemmän ja toisaalta... monta vaikeaa asiaa on myös läpikäyty ja niistä selville vesille sinnitelty.

Rakennusbudjetti rakoilee pahasti, on kaiketi käytävä neuvottelemassa lisärahoituksesta mikäli mielin saada kaiken ihan valmiiksi.. mikä on kyllä välttämätöntä joka tapauksessa.. eli siinä ainakin, jos myyn talon syksyllä. Ja vaikken myykään, sittenkin on tärkeää ettei mikään jää rempalleen odottamaan tulevaisuutta, joka on täysin pimennossa toimeentulon osalta syyskuusta alkaen. Siihen saakka saanen kaiketi olla kutakuinkin rauhassa. No, odotan nyt vielä Kelan päätöstä, odotan ja pelkään pahinta, toivon parasta.

Katsoimme eilen teemalta Jarkko Martikaisen, tuon fiksun YUP:yhtyeen keulakuvan ja kirjailijanakin kunnostautuneen nuoren miehen haastattelua.. tai yksinpuhelua lähinnä. Puhui tiedonhallinnasta.. siitä, miten media tuottaa meille kvasitodellisuutta, Karpelan touhuja tai vastaavaa Vesa Keskis-juttua.. mitä merkitystä niillä on  ihmisille.. JM oli sitä  mieltä, että sillä tavalla viedään vain huomio joutavaan jolloin valtakoneisto voi sillä aikaa tehdä ihmisten elämää koskevia suuriakin ratkaisuja mielensä mukaan...Riemastuttavia, kypsän ja inhimillisen ihmisen ajatuksia.. ei parane kaikkea toistaa, kenties tuo puheenvuoro on mahdollista nähdä uudelleen teemalta, en tiedä. Sanoin, että miksi tuollaista puhetta ei koskaan kuule kenenkään poliitikon tai muun päättäjän suusta.. tai miksi  ylipäänsä tuollaista todellista ja kriittistä TIETOA ei saa mistään ellei ymmärrä hakeutua teeman laatukanavalle. just siks että suurin osa meistä kansalaisista on jo menettänyt todellisuudentajunsa, vain salkkarit ja muu sonta kiinnostaa.. siis se, miten joillekin kuvitelluille keinoinhimillisille roolityypeille käy jenkkiformaatin mukaisessa tv-sarjassa.. tai älyääkö neitokainen, kuka komeista uroista on homo ja kuka hetero... no joo...  onneksi tunnen ainakin muutamia nuoria, omat poikani mukaanlukien, jotka eivät kulje valtavirran sumutuksessa vaan ajattelevat omilla aivoillaan, suhtautuvat kriittisesti mediaan ja katselevat tv:stäkin vain valikoituja, älyllisiä ohjelmia.. onhan siellä vielä ainakin luonto- ja muita dokumentteja.. niin siis  ykkösellä ja kakkosella. muiden kanavien dokumenteille voi vain nauraa.. tai itkeä...

no nytpä on äksöniä aloittaa uusia päivä.. siivous ja kaupassakäynti lienee päivän ohjelmassa ainakin.