olen virkistynyt kuin olisin saanut kevätsadetta sielulleni, joka nuhjuisena ja äkämystyneenä tuntui aiheuttavan paljon murhetta viikolla. Matkani St Petersburgiin onnistui todella yli odotusten. Nyt on vain sulateltava sitä kaikkea ja ihmeteltävä miten paljon jäi haaviin yhden illan, yhden päivän ja yhden aamun kestäneeltä matkaltamme. Ja seurueemme oli äärettömän upea, nauroimme aivan valtavasti, keskustelimme paljon maailmojasyleilevistä aiheistoista ja olimme tosi hyviä kumppaneita toisillemme. Ensi vuoden vastaava reissu ja sen suunta on jo sovittu.

Nyt vatvoudun kotona ja yritän saada kierroksia hiljenemään, yritän saada päätettyä lähdenkö torpalle nyt vai aamulla ja sen mukaisesti myös loppuillan ohjelman. vaatii vielä selvittelyä. Pyykinpesu tai kodinhoito eivät tule kysymykseenkään. kunpa tietäisin mikä tilanne siellä päässä on, saisinko olla ihan rauhassa vai en... vai onko päätalolla jotain varauksia. pääsisinkö sitten saunaa vai en... ei, kyllä kait miun on mentävä tsekkaamaan ja päätettävä sitten jäänkö sinne yöksi vai käynkö vain mahdollisessa saunassa.. se kesän varauslista on toivottavasti siellä odottamassa, ei tarvitse enää tämän jälkeen pohtia näitä juttuja tietämättömänä.

Olen oikein tyytyväinen olotilaani ja pariin viimeiseen päivään, ystävyyteen, kumppanuuteen  ja itseeni ihmisenä.... sellaisenakin, joka kykenee solmimaan uusia tuttavuuksia, olemaan osana joukkoa, löytämään elämän iloa tuonkaltaisesta toveruuden ilmapiiristä ja yhteisten asioiden yhdistävästä voimasta. nautittavaa, oikein todella. Pitää eritellä paremmin kunhan ajatukset vähän jäsentyvät.