keskiviikko, 30. tammikuu 2008
kuutamolla
yöllä vatvoin epäonnistumisia, pettymystä, turhaumaa, jota en saa purettua mihinkään. yritin saada itseni uskomaan että on päästettävä irti, ohitettava, mentävä eteenpäin.. eikä saa jäädä kelaamaan sellaista, mille ei mitään mahda. maailma ja ihmiset eivät ole oikeudenmukaisia, niitä ohjaavat aivan eri asiat kuin minä odottaisin ja toivoisin olevan. tämä vatvominen ei ole tervettä, se on viestiä sairaudesta, masennuksesta ja mielen hauraudesta. minun pitäisi saada vahvuutta, onnistumisen kokemuksia jotta alkaisin taas uskoa itseeni ja taitoihini. vaikka esimerkiksi siitä voisin ottaa mallia, että tänä vuonna runebergin tortut onnistuivat hienosti eka kerralla.. :) viime vuonnahan leipomuksistani tuli jotain kovia kakkaroita, joita ei parhaalla tahdollakaan olisi voinut tunnistaa frederika rouvan reseptin mukaisiksi..
huomenaamulla yritän nousta ja lähteä labraan, on taas hoideltava terveyttä.. tilattava aika tohtorille, saatava lähete silmälääkäriin ja käytävä läpi uusi lääkitysarsenaali.. tänään aion levätä, pätkittäiset yöunet vaativat veronsa. on myös jatkettava kirjoitustöitä, olen nauttinut materiaalin keruusta, aiheeseen lähestymisestä eri näkökulmista.. elämä on kuitenkin ihan antoisaa..
se ei ole, että tienpäällä on vetäytynyt yksityisyyteen.. hänen kirjoitustensa antia ei mikään voi korvata.. voi voi.. vaikka tietysti kunnioitan hänen ratkaisuaan, för all del..
minun blogiani on vaivannut jokin englanninkielinen mainosroskapaskakommenttitauti.. nimenomaan erääseen parin vuoden takaiseen elokuiseen postaukseeni tuli säännöllisesti tuollaisia kommentteja.. aikani niitä poistin ja nyt viimein poistin koko postauksen, katsotaan tepsiikö vai siirtyvätkö häiriöt toisiin kirjoituksiini..
Kommentit