havaitsin, että kuu on nouseva.. sekö lie valvottanut, pari tuntia meni taas yöllä kintturoidessa ja unta etsiessä. eilinen päivä oli kyllä puuhakas, pikku neiti 1 v 3 kk oli hoidossani ja illalla tulivat äitinsä sekä ukkikin. meillä oli tosi mukava päivä sen pienen kanssa, käytiin rattailla kaupassa ja asioilla, tulomatkalla rattaista ovelasti "valahtanut" pikkuihminen tepasteli omin jaloin muutamia metrejä ja hoitajansa pyyhki hikeä todeten, että ei ihme jotta äitinsä pysyy niin hoikkana.. kun tuommosta elohiirtä paimentaa päivät pitkät, ei muuta jumppaa tarvita. tyttö on iloinen ja hyvinvoiva, söi reippaasti lautasellisen perunamuussia ja jauhelihakastiketta, järjesti kirja- ja cd-hyllyni moneen kertaan uuteen uskoon, sai päälle radion, murusti piirakan ja keksinpalat sohvalle ja lattioille ja otti ainakin tuhat pientä askelta päivän mittaan. päiväunille nukahdettiin pitkällisen session jälkeen, siinä tutkittiin nenä, silmät, korvat ja tapultetiin hoitajaa joka näytti muka nukkuvan.. viimein neiti kuukahti rekkunsa kanssa autuaaseen päiväuneen.

yöllä vatvoin epäonnistumisia, pettymystä, turhaumaa, jota en saa purettua mihinkään. yritin saada itseni uskomaan että on päästettävä irti, ohitettava, mentävä eteenpäin.. eikä saa jäädä kelaamaan sellaista, mille ei mitään mahda. maailma ja ihmiset eivät ole oikeudenmukaisia, niitä ohjaavat aivan eri asiat kuin minä odottaisin ja toivoisin olevan. tämä vatvominen ei ole tervettä, se on viestiä sairaudesta, masennuksesta ja mielen hauraudesta. minun pitäisi saada vahvuutta, onnistumisen kokemuksia jotta alkaisin taas uskoa itseeni ja taitoihini. vaikka esimerkiksi siitä voisin ottaa mallia, että tänä vuonna runebergin tortut onnistuivat hienosti eka kerralla.. :) viime vuonnahan leipomuksistani tuli jotain kovia kakkaroita, joita ei parhaalla tahdollakaan olisi voinut tunnistaa frederika rouvan reseptin mukaisiksi..

huomenaamulla yritän nousta ja lähteä labraan, on taas hoideltava terveyttä.. tilattava aika tohtorille, saatava lähete silmälääkäriin ja käytävä läpi uusi lääkitysarsenaali.. tänään aion levätä, pätkittäiset yöunet vaativat veronsa. on myös jatkettava kirjoitustöitä, olen nauttinut materiaalin keruusta, aiheeseen lähestymisestä eri näkökulmista.. elämä on kuitenkin ihan antoisaa..

se ei ole, että tienpäällä on vetäytynyt yksityisyyteen.. hänen kirjoitustensa antia ei mikään voi korvata.. voi voi.. vaikka tietysti kunnioitan hänen ratkaisuaan, för all del..

minun blogiani on vaivannut jokin englanninkielinen mainosroskapaskakommenttitauti.. nimenomaan erääseen parin vuoden takaiseen elokuiseen postaukseeni tuli säännöllisesti tuollaisia kommentteja.. aikani niitä poistin ja nyt viimein poistin koko postauksen, katsotaan tepsiikö vai siirtyvätkö häiriöt toisiin kirjoituksiini..