elämän odottamattomat tapahtumat ovat vieneet mukanaan, äitienpäivän jälkeisellä viikolla jouduimme toimittamaan vanhuksen sairaalaan. satuin olemaan paikalla.. ehkä mukana oli johdatusta, sillä oikeastaan minun ei olisi pitänyt olla maalla, olin lähtenyt maanantaina kaupunkiin tarkoituksena tulla vasta loppuviikosta mutta maanantai-iltana tuli sellainen tunne, että on mentävä takaisin, kaupunkiasunnon seinät ahdistivat. tiistaiaamuna kerroin työhönlähtijälle, että mummo on nyt kyllä sekaisin, olin tullut tupaan kahvinkeittoon tapani mukaan ensin.. mummo seisoi tuvassa tietämättä mihin on menossa tai mistä tulossa, puheesta ei saanut mitään selvää.. sovittiin että seuraan tilannetta ja kysyn neuvoa päivystyksestä.. kun tilanne ei korjaantunut vaan mummon sekavuus vain paheni, kutsuin ambulanssin. sydänfilmin, verenpaineen ja sokeriarvojen mittauksen tulokset olivat kohtuullisen hyvät, joten hoitajat arvioivat syyn olevan aivopuolella.. diagnoosi tehtiin sairaalassa illalla kokeiden jälkeen, viruksen aiheuttama aivotulehdus.

huolimatta vanhuksen sairauksien kirjosta, tilanne on suhteellisen hyvä.. toipumista on hieman tapahtunut, puheesta saa osittain selvää mutta vielä ei voida tietää, jättääkö sairaus pysyviä vaurioita. selvää on, ettei hän enää selviä kotona edes päiviä yksin, on järjestettävä hoitopaikka. asiahan on ollutkin vireillä ja tarkoitus ollut järjestää palveluasunto kirkonkylältä syksyllä. nyt järjestelyt saavat vauhtia. tytär oli viikonvaihteen käymässä joten saivat veljensä kanssa selvitellä tilannetta ja miettiä miten asiat hoidetaan.

olen siis ollut tarpeen.. jotenkin pää on sekaisin, olen viime aikoina pyrkinyt olemaan hieman kauempana, elänyt omaa elämääni jossa on ihan kylliksi ollut sietämistä.. puuhailuilla lehden ja asukastoiminnan parissa olen saanut hieman rytmiä päiviini.. mutta se elämä, mitä tämä kaupunkimiljöö, ystävien elämäntyyli ja ympyrät tarjoaisivat, ei minua tyydytä.. vaikka onkin suo siellä ja vetelä täällä, hieman paremmin voin hengittää maalla, kukkapenkkejä kunnostaessa pää lepää ja keväinen luonto antaa hieman uskoa tulevaan.

pikkuisen hoitoa olen vähentänyt, tietoisesti.. nuori äiti hieman liian helposti jättäisi lapsen ukkinsa ja minun hoitoon, lapsi kaipaisi enemmän pysyvyyttä, kodin rauhaa ja arjen rytmiä. päiväkodissa olivat kiinnittäneet huomiota lapsen rauhattomuuteen, oli kaivannut aikuisen syliä tavallista enemmän.. pitäisi sanoa suoraan, että lapselle ei ole hyväksi olla joka ilta menossa jonnekin.. äitinsä ei tunnu viihtyvän kahden kesken lapsen kanssa kotona viikollakaan vaikka hoitopäivät ovat pitkiä.. mutta ei minusta oikein ole sanojaksi, eikä taida olla kenestäkään muustakaan. vielä.. ehkäpä tämäkin murhe poistuu omia aikojaan kun koulu ja työharjoittelu loppuu ja kesäloma alkaa.

olen väsynyt, kun saan lehden tehtyä, lähden lepäämään. maalle. laitan kukkapenkit loppuun ja olen paljon ulkona. siinä kaikki. en jaksa ryhtyä tekemään selvitystä kenellekään siitä, mitä teen, olen tehnyt tai tulen tekemään. oman onneni hyväksi.