onpa aikaa vierähtänyt viime postauksesta, aikaa, joka on kuitenkin tuntunut karkaavan käsistä. en ole ollut koneen äärellä, viime viikolla hankin kannettavan, joten nyt kone on minun äärelläni aina jos vain tahdon. en tahdo. tervehtymisohjelmaan ei välttämättä kuulu mitään mikä muistuttaa minua työstä ja tehtävistä. mieluiten olen katsellut vinttihuoneen ikkunasta kuusen latvoja ja taivasta, viikonvaihteessa myös kuutamoa, joka todella valaisee kun on nyt luntakin. on talvi.

ei ole paljon sanottavaa, olen näet yrittänyt olla ajattelematta.. ja jokainenhan sen tietää, miten vaikeaa se on. ja kun ei ihan voi olla mitään miettimättä olen antanut itseni pohtia kevyesti sitä, mikä minulle tässä elämässä on tärkeää... yksi on varma valinta - terveys. toinen läheiset. muuta en ole vielä saanut kokoon.

elastinen esittää tv:ssä juuri kappalettaan anna se  soida, vai onko se antaa soida.. kuin vaan, tosi hyvä mielen piristäjä!