minua hiostaa olkoon ilma viilentynyt tai ei.. tuskallinen päivä, kipuja joita en enää uskonut tarvitsevan tuntea.. ja ihan fyysistä kenkkumaisuutta. voi kun auttaisi pian kipulääke, jota nappasin kaksi, mitä lie ibua tai vastaavaa.

kävin tekemässä ostoksia, syömässä pojan kanssa muikkuja torilla ja pikapyrähdys erään yhteisön toimitiloihin johdatti keskusteluun kirjaa kirjoittavan nuorukaisen kanssa -eli suomeksi sanottuna jouduin äkkiarvaamatta vahingossa tekemään töitä ainakin puoli tuntia. kun en hennonut kieltäytyäkään, niin nätti poika ja fiksu nuoresta iästä huolimatta. tai mistä mie hänen ikkäänsä tietäsin mutta nuori, se on totta. lupasi palata paremmin asiaan kun palaan lomalta, siis elokuussa.

hankin uuden puhelimen rikkoutuneen tilalle ja voi helevetti että voi olla vaikeeta... siis ohjekirjan otin heti esille ja tutkin miten pitää toimia ja mitä tehdä. mutta kaikki tyssäsi siihen etten saa puhelimen takakantaa auki vaikka kuinka yritän liu'uttaa sitä piirroksen nuolen osoittamaan suuntaan. ei inahdakaan. prkl. miksi pitää olla niin vaikeita tehtäviä, miksi ei ole tarkempia ohjeita jos pitäis jotenkin lisäksi toimia vaikkapa painaa jostian, vääntää, nytkäyttää.. minä en voi ottaa uutta puhelinta käyttöön kun en saa laitettua akkua ja sim-korttia paikalleen. #?!!#&?! kuvatkoon tämän hetken tunnelmiani. eikä ole ensimmäinen kerta kun olen kännykän takakannen kanssa telekkuamassa iliman tulosta.

ostaa täräytin kahdet juhlalliset kengätkin ale-myynnistä, taas miellyttävä ja asiansa osaava myyjä sai minut lankaan.. tai ei, hän sai minut tekemään onnistuneen hankinnan, olen oikein tyytyväinen molempiin jalkineisiin. juhlissa tarvitsen ainakin kahdet, toiset vastaanotolle (heh...) ja toiset , tanssittavat iltabileisiin. Ovat oikein sirot ja naiselliset molemmat. ja sopinevat hienosti mekon kanssa.

Henkien ja tunteiden maailmassa on hiljainen vaihe, pysähdys, kuulosteluhetki...  no, saahan sitä järjen kanssa välillä miettiä tunteiden asioita, elämää suurempia ja koukeroisempia, saapi hyvinkin. minä olen jo luovuttanut, en kykene parempaan. tunteet edellä kuitenkin elän ja kompuroin, kaadunkin, pystyyn nousen ja rinta rottingilla kouhotan... Oh no, not me, I did it my way...

Enkä jaksa tänään ajatella mitään, on sielun hipiä niin herkillä että enempi ajattelu alkaa vain itkettää, enkä tahdo punaisia silmiä.. on mentävä illalla rokkaamaan, otettava tilaisuudesta vaari. Ystäväni A saapuu pian bussilla viettämään iltaa kanssani. pian olemme teinityttöfiiliksissä kaksissa naisin ja kokemusteni mukaan iloinen ilta on edessä. eiköhän siinä kivut ja kolotukset unohdu!