sain hillittyä itseni... kävin tekstarikeskustelun, jonka aloitin minä. ja sekin on jo jonkinmoinen saavutus. nyt tyydyn tilanteeseen ja vaikka en ehkä ihan hirveesti mitään odotakaan niin silti jotain on, mahdollisesti, joskus ehkä tulossakin.

tämä asunto on nyt hiljainen... ehkä tahdoin siitä fiiliksestä äkkiä pois, unohdukseen.. irti ajatuksista, joiden takana ovat ne toiset, ahdistavat. olen kimpoillut  suuntaan ja toiseen, kipuillut viimeaikaisia pettymyksiä, samoja kuin ennenkin, samanlaisia, samoista virheistä syntyneitä, aina vain samaa rataa.

olisiko minunkin hankittava jonkin laite, jolla saisin huoneeseen fiktiivistä usvaa.. ja koskaan aiemmin minulla ei muka ole ollut aikaa sellaiseen. nytkö on? mieluimmin makaan pää sumussa tai teen käsilläni jotakin joka vie ajatukset pois tästä, minusta, tyhjyyden tunteesta ja huomisen pelosta.

jospa lakkaisin odottamasta että opin, en kuitenkaan osaa pukeutua haarniskaan.. olen niin utelias ja loppumattoman naivi ja optimistinen.. eli tyhmä sanoo se vanha kyynikko sisälläin jossain. amen.