perjantai, 8. joulukuu 2006
onnea esikoiselle
on niin pimeää ja kummallista. saa nähdä millaisen joulun vietämme. vaikka hällä väliä silläkään, tiedän että olen rakkaimpieni seurassa, rauhassa, muualla.
on mielenkiintoista mitä ammatti-ihmiset ovat todenneet työpaikastani.. tuntuu olleen vaikean maineessa, konkretiaakin tuntuu löytyvän. ja minä kun olen saanut kokea, että vika on minussa ja ammattitaidon puutteessa... ja toisaalta, itse parhaiten tiedän millainen se on, mitä on tapahtunut ja mikä osa itselläni kaikkeen on. väsyjän ja yksinjääneen osa. kauemman siirtyneenä olen voinut havaita monia asioita, joille sisällä ollessani olin täysin sokea. hyvä myöhään kuin ei milloinkaan.
pian alan odottaa valoa, kevättä ja uusia tuulia. edelleenkin minulla on aikaa hoitaa itseäni, miettiä rauhassa mitä tulevaisuudelta odotan. nöyränä mutta toivottavasti vielä myös myönteisen aktiivisena ihmisenä.
Kommentit