haikeata katsella omaansa, jota ei voi pitää, jossa ei voi asua.. piha on ankea, vaatisi vielä paljon työtä ja rahaa, jota ei ole. on siis tehtävä talkoilla mitä voi ja yrittää löytää rahat täytemaahan ja pienten nurmikkoplänttien tekoon.. maalta saan jonkun perennan ja pensaan.. ainoa lohtu on ihanat ja vastuulliset vuokralaiset, jotka ovat pitäneet taloa kuin omaansa ja jotka maksavat vuokran säntillisesti joten olen voinut hoitaa omat vastuuni samoin.

hain polkupyöräni ja muuta tavaraa pois varastosta. parvekelaatikoita ja kukkaruukkuja tietysti. paljon ei enää roinaa jäänytkään, lipasto ja sänky, joiden kuljetus vaatii peräkärryn. ehkä siis tuonnempana kun saan järjestettyä ne pihatalkoot. uuvuttava ajatus.. on löydettävä se kone eli traktoriurakoitsija joka maat levittää ja tasaa pihan kuopat. laskettava kuinka paljon maita tarvitaan ja multaa..

olis ryhdyttävä taas tämän kuun lehden tekoon. jutut ovatkin melkein jo koossa. eli ei suurta tuskaa ellei taitto sitä taas järjestä. muutakin paperityötä olisi odottamassa, yhdistyspaperit, verottajalle selvitystä ynnä muuta. on voimaton ja haluton olo.. rahat totaalisesti loppu, auton renkaisiin meni viimeiset. eli äitienpäivä-helluntain vietto tulee olemaan niukkaa ja vähäistä. esikoinen ei vielä eilen tiennyt ovatko  tulossa.. ehkä olisi parempi siirtää tuonnemmaksi..

työkkärissä laaditun toimintasuunnitelman mukaan on tämän kuun aikana ottauduttava yrittäjyyteen.. käytävä keskustelemassa uusyrityskeskuksen henkilön kanssa.. tämä lienee sitä "aktivointia" aktivoinnin vuoksi. jos joku niin minä tiedän, ettei minusta ole siihen eikä mihinkään muuhunkaan. aaltoileva mieleni on kyllä senkin ajatuksen läpi käynyt. I don't care. minä koordinoin itseni johonkin sellaiseen kategoriaan, missä vähiten ahdistaa. en kelpaa työhön, en näe tulevaisuudessa minkäänlaista mahdollisuutta parantaa asemaani. siis mitä voin tehdä muuta kuin tyytyä tähän osaani. järkyttää ajatus siitä, että ansiosidonnainen loppuu jossain vaiheessa ja tipahdan vielä syvemmälle kurjuuteen. raha ei koskaan ole merkinnyt minulle suuriakaan, vain välinettä jolla voi elämänsä puitteet maksaa ja huolehtia. laulaen tuleet on viheltäen menneet.

taloa en vielä myy, minulla on vuosi vielä armonaikaa asua kunnan vuokralla, joten hyödynnän sen. tämä asunto on ihan tyydyttävä, viihtyisin ellei joka puolella paitsi alakerrassa asuisi tuurijuoppoja, joiden elämäntyyli aiheuttaa ikävää joskin yleensä äänitasoltaan kohtuullista haittaa. alakerran tiukkapipoinen muija järjestää muuta tuskiteltavaa.. kun juoppojen kyttäys ei ole tuottanut tulosta, keskittyy vartioimaan minua ja sitä, mitä parvekkeellani tapahtuu. pyhänä kastelin parvekekaiteella olevaa kukkaa ja vettä sattui loiskahtamaan ohi purkin alakertaan maahan asti. naapuri hyökkäsi kolostaan kiukkuisena mutta sentään vastaanotti anteeksipyyntöni vaivaisesti.. "no sattuuhan sitä" mumisi hampaittensa välistä myrkyn nielleenä. että onkin rattoisaa laitella parvekeistutuksia joka hetki varoen ettei vaan satu mitään tippumaan alakertaan.. hohhoijaa..

virkistystä ja lohtua tuotti viikonvaihteen mökkireissu u:n ja pikkuisen kanssa. haravoitiin, vahdittiin ipanaa ja u viritti laiturin sekä pumpun. päästiin sitten saunanlämmitykseenkin lauantaina. lapsi oli iloinen ja touhukas, eikä onneksi saanut kylmääkään.. päinvastoin, tämä ylihuolehtiva varamummu oli puntannut lapsiparalle liikaa vaatetta, biologinen isoisänsä pelasti hänet riisumalla vähemmäksi..pää oli ihan märkä. no, vaikka päivät olivat lämpimiä ellei suorastaan helteisiä tuulettomilla paikoilla niin sentään vielä näkyi luntakin ja järven vesi oli hyytävän kylmää.. itse sain sen perinteisen kevättaudin johon oli haettava pyhäiltana tropit. vaikka kuulemma kylmällä ei ole mitään tekoa virtsatieinfektioon.. mää ja tiiä, paska tauti.

kaiken kaikkiaan elämä ei ole pelkkää tuskittelua mutta suuret linjat on hukassa, tulevaisuudettomuus vie pohjan ja järkyttää mieltä.. en tiedä mitä minulle tapahtuu. ajoittain olen liian väsynyt ajatellakseni muuta kuin kaiken loppumisen helpotusta. ymmärrän nyt aidosti, oikein kokemuksellisen tiedon myötä mitä työttömyys on, mitä se ihmiselle aiheuttaa pitkittyessään.. ja mitä se vaikuttaa itsetuntoon, ammattitaitoon, uskallukseen.. ajoittain jaksan intoutua suunnittelemaan vastaiskua imperiumille. sitten putoan taas väsymykseen. yksi tuttu järjestöihminen käy läpi samanlaista prosessia, josta itsekin sinkouduin pihalle työelämästä.. kyseessä myöskin mielenterveystyötä tekevä yhdistys.. niin törkeää ja asiatonta kohtelua en sentään minä kokenut.. jotta täytyy kysyä, millaista on tuonkaltaisen lafkan asiantuntemus, omaa työntekijää kohdellaan kuin kynnysmattoa ja juuri silloin kun tämä on työstään uupuneena joutunut lääkärin määräämälle sairaslomalle.. ehkä henkinen tuki olisi paremmin paikallaan, tuo pulju antoi kaverilleni kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käyttäytymisestä ja tehtävien laiminlyönnistä.. liekö tutkineet s-loman aikana henkilökohtaisia papereita... joka tapauksessa lienee itsestään selvää, että kun ihminen on sairaslomalla, hän ei voi tehtäviään hoitaa.. olen tsempannut ja varoittanut irtisanomasta itseään, on varmistettava selustansa ensin..

päivää päin, harmaata mutta kumminkin, eihän tämä valittamalla parane, on vain purtava hammasta, puskettava eteenpäin..