Jess, kun nukkuu reippaat yöunet eli ainaskin kymmenen tuntia, kykenee aamutuimaan saamaan 8,9 keskiarvon peruskoulutesti stä. Kylläpä hivelee että kemia ja fysiikkakin sujuu nykyisin niin hienosti.. kyllä elämä opettaa!! Hakeuduin HS:n testisivulle jostain alian blogin kautta..

selkä on taas ihan paska - jotta se siitä ennenaikaisesta riemusta. en tiedä  prkl.. mikä siinä mättää tai ehkä, sirdaludia en ole pistänyt poskeeni pariin päivään. tänään onneksi hieronta, katotaan nyt sitten minkä äjäyksen antaa. että raivostuttaa tämä iänikuinen, loputon valitus.. mutta se on niin totaalista paskaa, koko ajan juilii. toivon todella hartaasti että saan piankin asuntoasiani kuntoon ja voin hakeutua syksyn aikaan johonkin liikuntaan, siis jumpparyhmään.. tiedän että se on ainoa keino jolla minut saa säännöllisesti liikkeelle. latinobiciä tai vastaavaa, ne tuntuisi mukavalta, silleen etten parin kerran jälkeen kypsy ja jätä sikseen.

vävypoika oli lähtenyt maanantaina puntikselle... säälittävää ja raivostuttavaa.. M kertoi että oli hänenkin aikaan niitä, jotka tilaisuuden tullen luikahtivat kotiin mutta palautettiin lopulta takaisin ja kyllä nekin sitten oli loppuun intin käyneet. vävy tekee nyt elämänsä vaikeaksi.. jos todella nuppi ei kestä, saa kyllä vapautuksen.. mutta siitä ei liene kyse. minua raivostuttaa eniten se, että sekoittaa M:n tyttären elämää juuri nyt kun aloitti viimeisen vuoden opinnoissaan ja joutuu yksin vastaamaan pikkuisen hoidosta iltaisin.. siinä vielä koulun tehtävät, joita kuuluu jo tulleen aika lailla.. tytär sanoikin, ettei enää jaksa välittää vävyn tekemisistä.. taitaa piankin tulla mittari täyteen. jouduin hakemaan oman autoni takaisin häneltä eilen koska tänään on hieroja, tyttären auto on vielä korjauksen alla, osia tilattu joten hommassa menee vielä päiviä. isänsä olisi jo korjannut auton mutta... joutui pakosta viemään auton toisaalle..

kävin eilen A:n luona nukkumassa päiväunet.. hän ja lapset olivat joutuneet valvomaan ukkosen takia, oli räiskänyt niin että muksut olivat kipaisseet turvaan äidin sänkyyn.. ukkosesta riitti sitten juttua seuraavanakin päivänä.. mistä se salama tulee.. jne.. kun lapset olivat lähteneet kouluun, nautimme teetä ja näkkileipää, haastelimme kuulumiset - lähinnä A:n tulevia työkuvioita - ja heittäydyimme tahoillemme nokosille.. joissa hurahti yli kaksi tuntia.. sittenpä olikin jo kotiinlähdön aika. kävin ostamassa M:n pyytämän tulostimen markantalosta, tai siis melkein sen.. ja raivostuin palvelun huonoudesta.. kaupan seinällä komeili kymmenen myyjän naamojen kuvat mutta yksi ainoa oli tiskin takana, edessä jono ja muut myyjät lymyilivät jossain takahuoneissa. yksi sellaisennäköinen erehtyi kävelemään ohitseni ja sain kysyttyä josko kukaan haluaisi tehdä kauppaa kanssani. ei sillä ollutkaan myyjän toimenkuvaa mutta lupasi hakea sellaisen, joka suostuikin myymään minulle haluamani tuotteen. JOS en olisi toiselle ihmiselle luvannut ko tuotetta ko kaupasta ostaa, olisin lähtenyt ja boikotoinut sen jälkeen koko lafkaa.. mutta loppu hyvin kaikki hyvin. paitsi että paketista puuttui se johto .. USB-jokin, jolla tulostin yhdistetään tietsikkaan. M hankkii sen tänään itse, jos muistaa..

huomasin eilen olevani aika räjähdysherkkä.. ne ylipitkät päikkärit, menkat ja neljän ruuhka johon jouduin olosuhteiden pakosta.. ABC-asemalla yritin tankata epäkuntoisesta mittarista.. pankkiautomaatille jonotettuani havaitsin jättäneeni p-kortin auton etupenkille epäonnistuneen tankkauksen jälkeen, menin noutamaan ja huomasin jättäneeni etuoven auki.. silleensä.. Enpä sitten enää jaksanut ajaa takaisinpäin Agriin ostamaan punamultamaalia.. vaan ajelin taas mieluimmin järven toista puolta maalaismaisematietä takaisin tukikohtaani mäen päälle.

Kissa oli illalla saanut kiinni oravan, pisteli sitä poskeensa ylätallin edustalla.. riipaisevan näköistä.. vaan se on luonnonlaki, oravia saa kuulemma taas metsästää ihminenkin. kaipa sitten kissakin..

työkkärin neuvojani onkin vielä lomalla 3.9. saakka.. en siis saanut kysymyksiini vastauksia. voisi soittaa jollekulle toiselle mutten jaksa selittää asioitani alusta alkaen. puhuttiin A:n kanssa siitäkin, sanoi että minä voin kieltää sairaustietojeni luovattamisen K:n kaupungin työkkärille. en tahdo minkäänlaista leimaa otsaani tänne suunnatessani, lähden liikkeelle täysin työkykyinen -oletuksesta. ei mitään kuntouttavia systeemejä, tunnen olevani hyvässä kunnossa, joskin hyvin epävarma. siksi aionkin tehdä hakemuksen yhteen valtion organisaation korkeakoulututkintoa vaativaan duuniin.. tuskin tulen harkituksikaan mutta saan itse tuntumaa työnhakuun. tulee rennompi hakemus ja cv.