Olen joutunut tiukkaan miettimään viime päivinä sitä, miksi joudun kerta toisensa jälkeen vaikeisiin tilanteisiin työssä.. nyt kyse on työhön liittyvän vapaaehtoistoiminnan ja oman tehtäväni kosketuspinnoista.. liirum laarumina ilmaistuna. olen ajautunut yhden auktoriteetin kanssa täydelliseen välirikkoon. omasta näkökulmastani olen toiminut oikein ja minulla on ollut yhtä mieltä olevia toimijoita tukenani. siitä huolimatta koska juuri minä otin asiat esille, sain yksinomaan itselleni syytökset ja vihanpurkaukset, vaikka esitykseni sai kannatusta monelta muulta ja johti päätökseen. kyse oli itse asiassa sääntöjen rikkomisesta ja toimivallan ylityksestä - siis faktuaalisesti. mutta niinkuin aina elämässä, kaikkeen liittyy myös intohimoja, tunteita ja heikkouksia. tiedän olevani aikamoinen jyrä tilanteissa, joissa mielestäni mennään ojasta aallikkoon, jos esim kokouksen kulku menee sivu-urille ja asiattomuuksiin, pyrin saamaan aikaan korjauksen - työjärjestykseen.

se pitää myöntää, että asioita voi käsitellä monella tavalla. eikä ole välttämättä olennaista että on oikeassa.. olennaista olisi nytkin ollut se, että olisimme osanneet hoitaa asiat tyylikkäämmin, siten että kukin olisi voinut säilyttää kasvonsa ja että jatkotoiminnalle olisi luotu suotuisammat mahdollisuudet. nyt tuo kollegio on pahassa kriisissä. ja ihan hirveän objektiivisesti ajatellen se johtuu suureksi osaksi tuosta auktoriteetistä, joka ei hiventäkään ole tullut vastaan, ei ole suostunut pyytämiini keskusteluihin. sen sijaan hän on lähetellyt kaikille muille yhteisön jäsenille minua panettelevia sähköposteja ja selityksiä siitä miksi toimi omavaltaisesti.. kaiken huippu oli se, että esimieheni soitti perjantaina sen jälkeen kun oli  hänkin saanut tuolta ihmiseltä sähköpostin jossa oli syyttänyt minua edustamansa yhteisön toiminnan turmelijaksi. jotain sellaista, en kysynyt yksityiskohtia. onneksi pomoni on järki-ihminen ja tuntee minut ja toimintatapani hyvin jo aiemmilta ajoilta .. ja tälläkin yhteistyön rupeamalla on useaan otteeseen antanut minulle hyvää palautetta. hän kuunteli rauhassa minun näkökantani ja kysyi mielestäni juuri oikeita kysymyksiä. ja lopulta totesi ettei hänellä ole syytä minkäänlaisiin toimenpitesiin, toivoi vain että asiat saadaan korjattua omassa piirissä.

tiedän, että voisin olla vähemmän nipottaja, antaa mennä joidenkin juttujen mutta tässä kohtaa en voinut, eikä 4 muutakaan henkilöä kokenut voivansa. koko joukko oli sitä mieltä että toimintatavoista ja toimivallasta on käytävä keskustelu. sivu-urille, panetteluihin ja asiattomuuksiin tämän on johtanut tuo yksittäinen henkilö, joka ei mielestämme nyt kyennyt toimimaan järkevästi. häntä kohdeltiin kuitenkin kunnioittavasti, syyttelemättä, asiassa korostettiin toimia, eikä sorruttu syyttämään tai tuomitsemaan persoonaa. tyylikkäästi minun mielestäni. meillä on heikkoutemme, hänellä se, ettei kyennyt löytämään toista vaihdetta, toteamaan että oli tullut toimineeksi kiiressä huolimattomasti tms.. sen sijaan hän selitteli toimiaan, senkin jälkeen kun asia kokouksessa kuitattiin loppunkäsitellyksi hän jatkoi vatvomista, minun panettelemista ja asian julkista revittämistä, mistä kaikesta on seurannut pelkästään negatiivista julkisuutta koko yhteisölle. se on todella surullista.. ja totta kai olen hyvin loukkaantunut siitä, että minua yritetään puukotta selkään ottamalla yhteyttä esimieheen.. se puukko vain oli nyt tylsä.

huh huh.. tähän tarvittaisiin ilmeisesti terapeuttia, työnohjaajaa.. ja vaikka mitä. ehkä teen niin kuin viisas ystäväni ja kotiterapeuttini A ehdotti - pyydä esimiestä järjestämään palaverin tuon auktoriteetin ja minun kanssa. ehkä se on tarpeen. 

muutoin.. pakkasta parikymmentä, lapsenhoitoa koko viikonvaihde.. mikä onpi mukavaa ja etuvarvas paketissa.. kävin lääkärissä hakemassa hoitoa pitkään elämääni rasittaneeseen kynsisieneen.. tohtori päättikin ottaa kynnen pois siltä istumalta. tai opetuksessa ollut kandi sen poisti.. hiukan jännitti mutta tuo minun ihana omalääkäri osasi höpötellä kanssani monenmoista ja sai minut rentoutumaan. ja hyvinhän se meni.. nyt vain ei kenkä mahdu jalkaan ja lupaavasti alkanut dieetti ja kunnonkohennus seisahtuu hetkeksi.. en kai vissiin pääse jumppaankaan ens viikolla. harmi.