Sää suosii tänäkin suvena soutuamme, tänään siis edessä 41 kilometriä järven pintaa kirkkoveneen airossa - siis yhdessä. Tennissukka ja Ketorin sekä muut käytännön konstit takaavat iloisen porukan huumorin ja laulun lisäksi onnistuneen reissun - näin uskon.

Jaakko heittää kylmän kiven mutta kuka siitä piittaa, huomenna on Martan päivä ja juuri se tietty ajankohta, jota tällä blogillanikin olen lähestynyt. Nyt en tiedä miltä tuntuu, välillä olen paniikissa, välillä taas murheellinen... enimmäkseen tyytyväinen ja onnellinen elämästäni. Kauheaa on se, että tieten tahtoen ihminen järjestää tilaisuuden jossa vanhenemista juhlitaan, viikkokaudet sitä ennalta suunnitellaan, möyhitään, pöyhitään, aina uudestaan kaivetaan sielusta irti ne moninaiset vuodet, tapahtumat, itkut ja ilot, jotka jälkensä jättivät. Tänä aamuna olen vuoteessani pohtinut mahdollisen mutta hyvin todennäköisen "juhlapuheeni" sisältöä.. onko se kuin Oscarien jakotilaisuudessa kaikkien mahdollisten kiittelyä vai mitä... taitaa käydä niin kuin yleensä puheitteni kanssa, on ihan sama mitä ennalta mietin ja suunnittelen sanoa, puhun kumminkin just sitä mitä sattuu mieleen sillä hetkellä juolahtamaan. Ehkä se kertoo minusta enemmän kuin osaa arvatakaan.

Kaipa tästä on polkaistava keskustaan, luulen että miun piti olla yhdeksän maissa kokoontumispaikassa, luultavasti... sillä ohjelma on torpalla ja mie kaupungissa.