unohdin laittaa pyykkikoneen päälle heti kotiin tultua joten tässä pitää nyt sinnitellä valveilla tunnin verran ja ylikin. päivä oli kohtalainen, alkoi harmaana mutta pyörähtikin yllättäen aurinkoiseksi. tai tiedä yllätyksestä, en ole enää aikoihin seurannut muuta säätiedotusta kuin live-esitystä suoraan taivaalta.

puuhailin jotain jotta voi mainita, enimmäkseen tappelin mielipahaa vastaan ja tutkailin tuntojani.. kummallista ikuista jatkuvaa analyysiäni josta minua on kyllä huomautettukin, joku on sanonut osuvasti, että ajattelen liikaa. niin teen, myönnän sen mutta auttaa en voi.

kärräilin puita, kaivoin kukkapenkkiä, siinä sitä riittää rikkaruohoa monen vuoden laiminlyönnin jälkeen, tein ruokaa ja päätin lopettaa vähähiilarisen dieetin, sillä se ei sovi minulle:) ihan tosi, silloin muinoin kun Atkins oli uutuus, minäkin sitä heti ryhdyin soveltamaan.. (sillä aina on ollut muutama kilo, joita voisi yrittää häätää).. no siis söin kait pari päivää lihaa, munia ja vihannesta, ja sit yhtenä aamuna en päässyt sängystä ylös vaan pyörryin oitis kun päätäni kohotin. siihen loppui se dieetti ja nyt loppui tämä. on ollut niin huono olo monta päivää, eikä pelkästään ylensyönnin vuoksi kuten eilen vaan ihan muutenkin. (eikä pidä yhtään ihmetellä miten nainen voi dieetillä ollessa ylensyödä) joten nyt syödään taas normaalisti ruoka-aineympyrän mukaan ja ollaan järkeviä. kunpa voisin muutenkin olla.

minulla on torpalla hyyryläisiä, räkättirastaalla on koti torpan takaseinällä, tikapuiden tukilaudan päällä, siinä se istui muniensa päällä ja tuijotti minua uhmakkaasti ja minä takaisin sovittelevasti - mahdumme molemmat tälle tontille, haudo vaan mutta pidä se tuleva perikuntasi nuhteessa jotteivät herätä minua ennen kuutta yhtenäkään loma-aamuna. Se jää kyllä nähtäväksi tai kuultavaksi. Toinen toveri hyppäsi alarappuselle kun multaisia kumppareitani rappulautaan kopsuttelin - sisilisko, Toivo nimeltään puolustusvoiman lippujuhlan mukaan ristittynä vilahti muutaman sekunnin rapulla, pikaiseksi jäi ensitapaamisemme mutta sitäkin ilahtuneempi olin minä sen jälkeen. Sisilisko on onnea tuova elukka, saapi asua rappujen alla niin kauan kuin tahtoo, tai oikeestaan, kiitän häntä että saan asua minä tämän kesän hänen reviirillään. Yritän olla siivosti ja pyhästi lupaan etten enää kopistele saappaitani hänen kattoonsa. Anteeksi. Ei todellakaan tule toistumaan.

niin, ajattelusta ei seuraa välttämättä mitään hyvää.. sisiliskojen ja lintuin kanssa seurustelusta sen sijaan seuraa mielenrauhaa ja iloa. kävelin muuten pitkän lenkin metsässäkin, siinä suojelusellaisessa, missä luonto hoitaa itse itsensä, siitä ei kaadeta yhtään puuta, saavat lahota pystyyn.. toveri kertoi taannoin siellä kulkiessamme että koivu elää olikohan se 50 vuotiaaksi, mänty ja kuusi eli näre paljon vanhemmiksi. olen niin huono noissa luvuissa. no, siellä kävelin ja ihan pikkusen kuikuilin jos olis vielä sattunut korvasieni vastaan tulemaan, mutta ei sattunut. olin hetken olevinaan eksyksissäkin mutta olin tietysti tsekannut mistä suunnasta aurinko paistoi lähtiessäni joten piece of cake juttua oli osata takaisin torpalle. eikä metsä ole suuren suuri, enempi fakiiri pitäis olla jos sinne onnistuis eksymään. kahvi maistui hyvälle sen jälkeen ja tietysti sitä ennen ottamieni päiväunien päälle. ylellistä on naisen elämä taas ollut paitsi että kun tyytyväinen ei voi koskaan olla ja ajattelu on pahe, niin tietysti onnellisempi olisin ainakin joskus jos joku jakaisi niitä hetkiä kanssani, huomaisi sen perhosen, kuulisi käen kukunnan, ihailisi aaltojen kimallusta ja hakisi venekopista airot ja löytäisi myös veneen tapin ja antaisi minun soutaa itsensä temppelisaarelle. joskus. joku.

raksarojektitiedotus: rakennuslupakuvat valmistunevat tulevalla viikolla, eikun hakuun sitten ja työt käyntiin aikataulun mukaan heinäkuun alusta, jos..