ensin täytyy sanoa, että olen oikein otettu Ellinooran haasteesta, ilman muuta ottaudun kertomaan viidestä omituisesta tavastani... tulee olemaan niin hauskaa ja nautittavaa, että järjestän sille kirjoitussessiolle aivan erityisen ajan.. heti kun sellaisen onnistun löytämään..tunnun olevan sellaisessa turbulenssissa, jotta hyvä että blogille jää aikaa... ja on jäätävä, sillä tämä on minun henkivakuutukseni, paras ystäväni ja terapiani.

olen myös otettu siitä, että minulla on pari..ehkä useampikin lukija. se tuntuu lämpimän hyvältä, erityisesti, sikäli kun tiedän kyseessä on hengeltään ja ilmaisultaan upeita immeisiä...  kyllä vuorovaikutus tekee tästäkin mielekkäämpää elämää..

miehet minulla oikeasti oli mielessä tänäkin aamuna.  ovat jotenkin viime aikoina olleet... oikein monikossa, viittaan eiliseen. tämän aamun päivälehdessä myös aiheesta kirjoitettiin Hesarissa olleen Ralf Sundin sekä päivälehden viimeisimmän sunnuntailiitteen miesaiheisen kirjoituksen virittämänä. Mies kuuluu olevan pulassa, hukassa ja viraton perheessä... hänellä ei ole omaa huonetta (kuten sillä naisella, joka totesi oman huoneen olevan vapautumisen ja tasa-arvoistumisen edellytys.. black outin vuoksi en muista nimeä!!??) eikä oikein v:n väliäkään koko hommassa.

Paitsi että hyvässä lykyssä miehellä on autotalli tai joku muu verstaaksi soveltuva tila, jossa hän voi miehistellä. Hyvä niin. Mie luulen, että hätä ei ole tämän näköinen. Mies autotallissa tai verstaassa on minusta pelkästään myönteinen asia. Siellä saattaa syntyä suurenmoisia sinisä ajatuksia... toisin kuin esimerkiksi makuuhuoneessa, jossa on appiukon ja anopin hääkuva suoraan sängystä katsottuna vastapäisellä seinällä, pitsirypytteiset puhviverhot, ruusukuvioinen sänkypeitto ja rokokookoukeroinen viehättävä kampauspöytä... tai keittiössä, missä ei saa jättää kahvikuppia tiskikoneen päälle, vaan se on ehdottomasti laitettava koneeseen, eikä maitopurkkia saa laittaa jääkaapin sille hyllylle missä sillipurkki on sillä se olisi katastrofi, eikä se puinen kapusta kuulu siihen kolmanteen laatikkoon ylhäältä laskettuna vaan toiseen, jossa on muitakin senkaltaisia keittiövälineita...

Että hyvänen aika te onnelliset naiset, joilla on vielä tai jo mies perheessä, tarkistakaapa että miehenne verstaassa/autotallissa viipyessään näyttää haaveelliselta ja onnelliselta eikä sen sijaan ole tekemässä autoremonttia tai voitelemassa suksia... Tai ehkä... on parempi että ei ollenkaan tunkeudu (edes hyvää tarkoittaen) sinne miehen ainoalle reviirille, jotain tolkkua sentään pitää olla.

Jos mies todella on pulassa, mistä minä olen täysin jäävi sanomaan paljonkaan, niin syitä on etsittävä ehdottomasti sekä sysistä että sepistä. Minä luulen, että tämä ilmiö on enemmänkin oman ikäluokkani ja ehkä hieman nuorempien ihmisten ongelmana.. Me 50 ja  60-luvulla syntyneet olemme eläneet läpi elämäntavan ja kulttuurin suuren muutoksen sota-aikana ja jälkeen syntyneiden vanhempien kasvattamina.. olemme murroksen ajan tuotteita ... rakennemuutos ajoi ihmiset maaseudulta tehtaisiin ja kaupunkeihin, lähiöt syntyivät 60-70-luvulla... naisten työssäkäynti yleistyi, hyvinvointiyhteiskunnan tuotoksena erilaiset sosiaaliset tukiverkostot mahdollistivat lasten tarhaamisen ja lääketieteen saavutuksena e-pilleri mahdollisti naisen seksuaalisen vapautumisen ja ay-liike työväestölle edut ja lomat ynnä pekkasvapaat, joita ryhdyttiin nimittämään vapaa-ajaksi, jolle taas on pitänyt keksiä jotain täytettä sikäli kun sosioekonominen asema on antanut siihen resursseja.....

tämän päivän ihmisille naisten tasa-arvo on jo niin itsestäänselvyys että on ryhdytty pelastamaan miehiä.. ikäänkuin tasa-arvo voisi milloinkaan toteutua niin, että toteutuessaan se ottaisi pois joltakin toiselta... kummallinen käsitys balanssista...

ja nyt kun meillä on vielä naispresidenttikin, liekö ihme että miehenpuolet ovat hukassa, vailla omaa henkistä huonetta ja kuntaa... vaaleissakin kaksi uusiopoikamiespoloista pyrki ohittamaan maan ensimmäisen naisen edes rinnanmitalla... aivan turhaan... ja nyt sitten vielä yhtenä miehenä toisessa äänestyksessä tulevat häviämään paremmalleen.

ja kun en muuta voi, lähetän lämpimät terveiset kaikille niille ihanille miehekkäille, persoonallisille miehille, joiden läheisyydestä minulla on ollut elämäni aikana ilo nauttia... siltä suunnalta löytyy ... siis läheisyydestä ja elämän jakamisesta... olennaisin ihmisten välisestä ymmäryksestä ja siten loppujen lopuksi myös rakkaudesta.. joka vain ja ainoastaan voi aidosti liittää ihmisiä yhteen, antaa mahdollisuuden olla omana itsenään, antaa tilaa ja aikaa toiselle elää omaa elämää, tulla välitetyksi ja hyväksytyksi kumppanina tässä elämässä.