on kenties tässä maisemassa, vedessä ja laskevan auringon kajossa.. jotain sellaista tarvitsisin nyt kun aika seisahtui, paineet hellittivät, kokous on ohi, päätösesitykset hyväksyttiin. sain mitä esitin ja rankan päänsäryn. jotenkin olen kuin haavanlehtinen jossain laulussa, värisen ja pelkään. ja kukaan ei edes aavista mitä olen, ajattelen ja koen.

vielä huominen aamupäivä ja sitten lepoa. ensi viikko matkoilla ensin alas itärajaa Inkerien kaupungissa ja sitten entisellä kotikonnulla savon sydämessä loppuviikko. Ei hullumpaa sinänsä, kun saa kulkea, ei ennätä murehtia ja huolehtia joutavia.