olen kamppaillut DNA:n matkanettiyhteyden kanssa.. tai oikeastaan teknisen palvelun, asiakaspalvelun, eri nörttitietäjien ja itseni kanssa. Olen kypsynyt. enkä ole saanut nettiyhteyttä toimimaan. Tässä kohtaa tulee raja, ymmärrän joltisenkin riittävästi tietotekniikasta jotta pystyn hyödyntämään nettiä, sähköpostia ynnä muuta tarpeellista ja jokapäiväistä. Kännykänkin toiminnot suht koht tajuan mutta nyt kaikenmoinen kirjainlyhenneviidakko saa minut tolaltani, en kertakaikkiaan jaksa, viitsi ja kykene tajuamaan kaikkea. Ydinasia on, että tahdon saada nettiyhteyden toimimaan käyttämällä kännykkääni välikappaleena.. mikä käsittääkseni on täysin mahdollista laitteillani. Jokin ei vain pelitä. Yritin tilata tekstiviestillä matkanetin mutta palvelijani ilmoitti ettei ko tuotetta löydy.. Asiakaspalvelussa minua erittäin vastahakoisesti "palvellut" mieshenkilö antoi täysin erilaista tietoa kuin tekninen palvelupuoli.. ja niin, huokaan ja yritän sietää tätä tilannetta. On sellainen tunne, ettei tiedä keneen voi ikinään luottaa, voiko keneenkään.. edes tällaisessa konkreetissa asiassa. olkoon.

Sain uuden asuntoni suurin piirtein järjestykseen ja siiryin maalle hoitelemaan asioita ja nauttimaan ruskan väreistä. Onkin ollut pari kaunista ja lämmintä päivää. Eilen sain ommeltua kahdet verhot mummon avustuksella, ompelukone näet ei sekään ihan temppuilematta suostunut minua palvelemaan. Huomenna heitän M:n risteilybussille aamulla ja jatkan entiselle kotipaikkakunnalle hammaslääkäriin ja tyhjentämään loput tavarat talosta kyytiin sekä siivoamaan talon. Tosin vuokralaiset ilmoittivat että ovat jo siivoilleet.. lupasin että voivat jo viikolla viedä tavaroitaan joten ihan fiksua oli siivota se huone, johon tavaroita ovat roudanneet.

Esikoinen olisi tarvinnut autoa ja olisihan se joutanutkin täksi viikonlopuksi mutta hän olisi tuonut sen vasta kahden viikon päästä takaisin.. ja se ei taas minulle käy. Hieman harmittaa.. kun poika luopui isovanhemmilta saadusta autosta ja antoi sen minulle, lupasin pyhästi että saa autoa lainaan niin paljon kuin tarvitsee mutta nyt ei oikein tälleen käy. Kaiken lisäksi minun on pakosti ensi viikolla hoidettava auton paperit kuntoon eli rekisteröitävä se omiin nimiini.. ja sehän ei onnistu jos paperit on autossa ja auto pojalla kahdensadan kilometrin päässä.

Selkä on  hiukan vaivainen, muutto, uuden kämpän seinien maalaus, painavien perunalaatikoiden kantaminen kellariin muun muassa hieman ovat olleet huononnukseksi ja tiistainen  hieronta hyväksi. On tosiaan opittava elämään tämän selän kanssa kuten Vintti kokemusperäisesti taannoin minulle kertoi. Tosi on.

Olen ollut tuohduksissa asioista, jotka eivät oikeasti minulle kuulu kuten M sanoi, ihan fiksusti vielä. Mietiskelin omia reaktioitani ja kauhukseni havaitsin, että plagioin äitiäni.. samaa negatiivista panettelua jota kerkisin miltei kaksikymmentä vuotta kuunnella lapsuuskodissani ja vuosia sen jälkeen ajoittain käydessäni.. siiis edelleenkin. Vetäisin varmistimen päälle ja ryhdyin määrätietoisesti karsimaan tuota asennetta itsestäni irti. En todellakaan halua tulla sellaiseksi, katkeraksi, ilkeämieliseksi ja vain kielteisiä asioita esiin kaivavaksi vanhaksi naiseksi. HYI helevetti.

sillä kaikki on ihan hyvin..