minulle on suotu kaksi poikaa, joista olen hyvin kiitollinen.. vilpittömin ilo ja rakkaus tiivistyy näihin kahteen elämäni tärkeimpään ihmiseen. Koska ihminen on erehtyväinen ja tekee virheitä, olen minäkin välttynyt onnelliselta ja harmoniselta perhe-elämältä sikäli kun sellaisen oletetaan sisältävän ydinperheen ja harmonisen parisuhteen seesteiset vuodet. Enemmän on ollut rikkonaisuutta ja ongelmia, joita kukaan ei enää halua penkoa ja muistaa. Olennaisinta ovat pojat, yhdessäolo ja edelleen voimassaoleva yhteys, jonka varassa olemme kukin elämäämme rakentaneet.. se meitä on kantanut ..perheemme ja sen traditiot.  Meitä yhdistää hullu huumori, yhteiskuntakriittisyys, musiikki, kirjallisuus ja ruuanlaitto. Minä en varmasti ole ollut perinteinen äiti vaikka kodissamme on kyllä suhteellisen usein tuoksunut vastaleivottu pulla.. Yksinhuoltajaäitinä piti pärjätä ja osata huolehtia kaikesta autonkorjauksesta housujen paikkaukseen..jalkapallotreeneissäkin olen ollut osallisena, oppinut monta näppärää pallon käsittelytemppua.

Poikalasten siunauksellisuus tuli taas eilen todistettua, puhuin nuoremman poikani kanssa puhelimessa ja kerroin että olen vaihteeksi muuttamassa.. \"no hyvä, tarviit sit varmaan muuttoapua, milloin sulla on muuttopäivä..\"

Huolimatta vilpittömästä kiintymyksestä omia urospuolisia tekeleitäni kohtaan, miehiä minä en yleensä ymmärrä kuin hetken aikaa, kerrallaan. Ja eihän pidä yleistää, jokainen meistä ihmisistä on yksilöllisen kehittymistarinansa tuotos.. Työelämässä olen vuosien mittaan voinut arvostaa useiden miesten tapaa tehdä yhteistyötä ja ylipäänsä lähestyä asioita.. yleistämättä saapi kai sanoa, että suorempaa, minun ymmärryksen mukaan loogisempaa on orientaatio ... ainakin heillä ketä tarkoitan. 

Nais - miessuhteen problematiikka on sitten taas ihan omaa luokkaansa.. sitä en hallitse, jos kukaan voikaan. Naisen ja miehen suhde on just niin pitkään ongelmaton kun siinä ollaan platonisella tasolla.. kun tunteet astuvat sisään.. tai luikertelevat salakavalasti jostain raosta.. niin kaikki on toisin, niin toisin, että joskus toivoo ettei tuntisi tunteita joita valitettavasti tuntee.. Avoin ja rehellinen - suora - keskustelu voi ja voisi auttaa.. jos siihen kuka kykenee.  Vaatii uskallusta.. kommunikoida juuri niillä omilla ajatuksilla joita päässä pyörii, sortumatta spekuloimaan toivotun lopputuloksen suuntaan vaikkapa jättämällä sanomatta jotain .. tai livauttamalla hienoisen uhkauksenpoikasen sinänsä humoristisen pikkuhuomautuksen lomaan... voe voe kun niitä keinoja on.. ja mistähän minä senkin tiedän.. niin.. olen joutunut niin kovin kamppailemaan että pysyisin siinä suoruudessa ja aitoudessa.. varsinkin kun toivottu lopputulos tuntuu koko ajan valuvan yhä kauemmas ja kauemmas... Siis yhteisymmärrys...Viisas tietysti vaikenisi...