suo, kuokka ja jussi. tässä ei ole. on nainen, joka päätti kirjoittaa nettipäiväkirjaa siihen saakka kunnes täyttää viisikymmentä vuotta. ja jostainhan sitä on aloitettava. mutta en kyllä aloita siitä kun synnyin, en muista sitä. pienenä mulle kerrottiin, että minut oli tuotu pahvilaatikossa porstuaan. sittemmin se alkoi tuntua ihan mahdolliselta paitsi että opin itsekin miten lapsia tehdään.

olen päiväkirjaveteraani, käsinkirjoitettuja on siitä lähtien kun opin kirjoittamaan. tekniikan kehityksen myötä olen purkanut sieluani näillä näpyttimillä. olen testamentannut kaikki parhaimmalle ystävälleni, joka voi toimia sensorina tarvittaessa tai raapaista tulitikun.

olen pysynyt hengissä tällä menetelmällä monta kertaa. toivottavasti niin tapahtuu vielä pitkään.

kävin tänään lääkärissä, enkä sittenkään kaivanut laukusta listaa kaikista niistä eri vaivoista, joita on. tyydyin muistamaan pari vaikuttavinta. lääkäri kirjoitti lääkettä ja kehotti vielä odottelemaan, että vaivat pahenisivat.

muutoin minulla on kaikki hyvin. toistaiseksi. ja olen jo alkanut suunnitella viisikymppisjuhliani.