eilen aamuisessa paikallisessa aviisissa pääkirjoittaja oli ylittänyt itsensä. kolmannen sektorin rooli on hänen mielestään vielä etsinnässä. olen samaa mieltä asiasta mutta en siitä roolista, jonka kirjoittaja (kukahan näitä pääkirjoituksia yleensä väsää?) minutkin elättävälle sektorille haluaisi antaa. kun terrorismi ei ole todellinen uhka vaan juopot ja narkkarihörhöt, tarvitaan kansallista turvallisuuspuolustusvoimaa ja kun valtion virkapukuiset eivät ainakaan kovin nopeasti ennätä syrjäkylille apuja antamaan, katsoo pääkirjoittaja, että kolmas sektori eli järjestöt ja yksityiset yritykset voisivat jotenkin hoidella ihmisten turvallisuuskapeikot kuntoon. kirjoittaja ei kerro miten järjestöjen pitäisi turvallisuutta ryhtyä vaalimaan mutta kuvittelisin rivienväleistä tulkitsevani, että jonkinmoiset kodinturvajoukot ovat mielessä.

periaatteessa järjestöt ovatkin turvallisuusalalla, sillä sitähän järjestöt ovat pyrkineet jo vuosikymmeniä ja eritoten 90-luvun taloudellisen laman jälkimainingeissa vaalimaan tarjoamalla syrjäytetyille ihmisille työtä, vertaistukea ja erilaisia virkistys- sekä kouluttautumismahdollisuuksia - muun muassa - sillä tuhannet järjestöt tekevät mahdottoman paljon muutakin kansalaisten hyväksi maassamme. on totta, että mikäli yhteiskunta hylkää huonoimpansa, heikoimpansa ja kurjimmat jäsenensä, eivät hyvinvoivat, työssäkäyvät ja paremmin pärjäävät ihmisetkään ole välttämättä turvassa. kun millään ei ole mitään väliä niin millään ei ole mitään väliä. pahimmillaan irrallisuus ns. normaalista yhteiskunnasta voi johtaa rikollisiin tekoihin ja hyvin yleisesti päihteidenkäyttöön ja oman terveyden ja hyvinvoinnin laiminlyöntiin. lieveilmiöt voivat todellakin heikentää ihmisten turvallisuutta niin taajamissa kuin maaseudullakin.

mielestäni ainoa järkevä tapa lisätä turvallisuutta, ehkäistä syrjäytymistä ja lieveilmiöitä on ennaltaehkäisevä työ. työllisyyden edistäminen (voi voi UPM), työttömyyden pitkittymisen ehkäiseminen työllistymistä tukevin toimin (apua järjestöt!!!), päihde- ja mielenterveysongelmien mahdollisimman  varhainen havaitseminen ja hoitoonohjaus sekä ennaltaehkäisevä ja kuntouttava työ (apua kauheesti järjestöt!!!!) samaan tavoitteeseen pyrkivä vertaistukea ja arjessa selviämistä edistävä toiminta ja vapaaehtoistyö (apua apua apua järjestöt!!!) - muun muassa.

minä en ainakaan suostu pukeutumaan univormuun vaikka saisin hienon kokardinkin...

niin koittaa kevät, muuttolintujen saapuminen ei olekaan enää ilo ja kesän merkki vaan pelkoa synnyttävä kauhistus. mikään ei ole kuten ennen mutta maalla on kuitenkin mukavaa. siitä en anna periksi vaikka mikä tulisi.