viikonloput menevät liian nopeasti ohi, taas tässä istun työjakkarallani aloittelemassa viikkoa ja mistäs sen paremmin alkaisi kuin tästä, henkireiästä ja elämän virkistyksestä. No, tietysti sen jälkeen kun olen jo pitänyt viikon eka palaverin ja muutamia muita kiirusasioita hoidellut, jotta sentään tärkeysjärjestys kun kerta kustannuspaikalla sijaitaan.



Nämä uskomattoman lämpimät ilmat tuntuvat aina vain jatkuvan, niinsanottu ruoho rutisee kuivana askelten alla ja omenapuut nuupottavat ja viskovat hedelmiään pitkin kulottunutta nurmea.
Viikonvaihteen touhuihin kuului mm puusavottaa, jota ne varsinaiset tekijät jaksoivat vain parin tunnin verran lauantaiaamuna tehdä, on kuulemma suhteellisen kenkkua moottorisahata puita, kasata rankoja traktorin peräkärryyn tahi tehdä muuta asiaan liittyvää kun hiki valuu silmäkuoppiin ja parvi hirvikärpäsiä tunkee niskahiuksistoon ynnä muualle karvaisille ihonkohdille... Sen verran kuitenkin saivat että yhden kuorman käsittelyä klapikoneella saimme me naisväki, vanha emäntä, nuorikko ja minä, kokoontua liiteriin aitiopaikoille katselemaan. Hieno kone, näppärä vekotin, sieltä sitä lappoi sopivan mittaista leivinuunipuuta pitkin kuljetinta liiterin lattialle. Minä jatkokehittelin ajatusta siten, että alle voisi vielä viritellä kottikärryt ja naisväestä kykenevät voisivat aina nykäistä täydet kärryt ja pinota siitä puut liiteriin.. niin no, sillä aikaa puut kyllä tippuisivat siihen lattialle..

Täytyy sanoa, että oli ilo olla osallisena ja nähdä vaikkapa se, miten hienosti mies otti tyttärensä avomiehen mukaan kaikkiin miesten touhuihin.. puusavottaan tietysti mutta myös kyyhkysmetsälle ja savikiekkoja ampumaan, oppia siihen taitoon saamaan.. taisipa olla niin, että jos ei poika tullut aamukuudelta herättämään, metsälle meno olis ehken jäänyt.. vaan eihän sitä voinut vävypojalle annettua lupausta pettää.. tytär ja miehensä ovat vielä varsin nuoria, liian nuoria, minä olen pelännyt.. sillä just ja just täysikäisyyden saavuttanut nuorikko saa pian vauvan ja mies jäi keväällä konkurssin vuoksi työttömäksi.. siitä sitä vaan pitää elämää aloittaa.. ja minäkin, nuorena samankaltaisen elämänalun kokenut, voinen huojentua sillä niin tuntuvat olevan järkeviä ja rauhallisia yksilöitä molemmat, että kyllä se siitä lähtee.

Kyllä maalla on mukavaa, mutta kyllä maalla on myös aina tekemistä. Ei pakkoja mutta ihan luontojaan on monenmoista mitä voi tehdä ja mitä ihan pitääkin, mikäli mielii syödä ja vaikkapa saunoa. Kun on monta ihmistä, tarvitaan iso kattilallinen perunoita. Ja on ihan kohtuullista, ettei ruuanlaitto tai mikään muukaan kotihomma jää yksin vanhan äidin vastuulle.. johan se olisi häpeä. Minulle nuo kokemukset ovat kuin paluuta lapsuuteen.. kovasti mielelläni olen mukana tässä porukassa. Niinpä oman osuuteni tein minäkin ja samalla sain myös mahdollisuuden unohtaa arjen paineet viinimarjoja kerätessä, saunaa lämmittäessä (se on mielipuuhaani, kun tykkään puita sytytellä) kaalipiirakkaa leipoessa ja muita askareita tehdessä. Eilen illalla vielä kävimme vihdoin niitä vattujakin poimimassa... aikomukseksi kun viime viikonvaihteessa jäi. Kovin ovat kypsiä ja varisivat suurimmaksi osaksi maahan, vaan pari litraa sentään saatiin astiaankin punaisen viinimarjamehun makeutukseksi.

Jos minun ei tarvitsisi tehdä tätä työtä ja jos ja jos ja jos.. niin eläisinpä minä kovin mielelläni siellä maalla mahtavalla... mutta tämäkin on hyvä, riittävä ihan. Ja pianhan tässä omakin tupa alkaa sinne metsikkööni kohota. Tänään sekin asia sitten taas etenee.