ovat olleet  yöni monta aikaa... hikoilen ja yskin flunssani jälkimainingeissa ja siis nukun heikosti ja huonosti. pari päivää yhteisössämme vierailulla ollut sisar pisti valkotornaadon tavoin huushollin kuntoon ja valitti että onpa täällä likaista...hmm... hieman sattui, olenhan tässä toiminut omaishoitaja/kodinhoitajana useita kuukausia, siivonnut joka toinen viikko kunnolla ja joka toinen vähemmän, pessyt pyykit, tehnyt ruuat, kuskannut äitiään, leiponut, kantanut puita, pessyt ikkunat, matot ja perkele nythän minua vituttaa se, että tänne tulee leidi joka on sitä mieltä että täällä ei ole tehty mitään ja ihmeettelee, että ai, eikö alasaunaa ole pesty... minä vitsailin että ei kuule.. me ollaan vaan pesty itseämme siellä..  ei pitäisi ottaa itseensä, enhän minä tästä talosta vastaa... olen vapaaehtoisesti ollut tässä piikana ja miehen passaajana..  ynnä muuna... hoh hoh..

seurasin sitten pari päivää hieman sivusta kun vanha äitee ja tytär kävivät läpi vintit ja aitat, pöllyttivät pihalle iänikuiset vaatenytyt ja jakoivat "omaisuutta" ynnä tietysti pistivät roskiin ja kierrätyspussiin (jonka lupasin viedä autollani keräyspaikkaan).. se on ihan hyvä, tyttärenpoika joka jää tänne kesärengiksi, oli mukana ja sai kuulla tarinoita edesmenneistä isoisovanhemmista ja ukistaan.. mikä oli jutun myönteinen osio. negatiivisempaa osiota oli mm se, että kun aioin viedä kuivuneita, puhtaita mattoja aittaan, en enää löytänyt avainta sieltä, missä se tähän saakka on ollut... vein matot mutisten sisään ja ihmettelin missähän se aitan avain on... seurasi katseita ja hiljaisuutta... vielä myöhemmin toisessa  yhteydessä otin asian esiin ja kysyin suoraan, mihin aitan avain on laitettu, silloin tytär vastasi ja kertoi sen sijainnin.. mummo oli vähän omituisen näköinen.. jokin syy kai tuohon juttuun oli, en tiedä enkä taida halutakaan tietää. tähän saakka olen ollut ihan kelvollinen yhteisön jäsen ja lienen toistekin nyt kun tytär on poistunut... on kyllä sanottava että tähän saakka olen ollut ihan hyvissä väleissä hänen kanssaan, en ymmärrä mistä tämä muutos, miksi oli niin vaitonainen ja etäinen...

kamalaa on jos tämäkin paratiisi pilaantuu tuollaisella ikävällä .. miksikä tuota nyt sanoisi... minä vaistosin jotain epämääräistä ja ajattelin, että vielä juttelen tyttären kanssa kahden ennenkuin lähtee.. mutta siihen ei vain tullut tilaisuutta. ehkäpä sitten kun hän seuraavan kerran siiderissään soittelee veljelleen..minusta ehkä tuntuu ihan aiheettomasti siltä, että hänellä ei ole oikeaa käsitystä siitä, miten elämä täällä arjessa kulkee.. että täällä todella pidetään huolta hänen äidistään ja tästä talostakin.. siivotaan ja laitetaan ruokaa ja ihan normaalia elämää eletään.. enimmäkseen.

m korjasi sekä raivaus-, että moottorisahan, kiroillen mutta sinnikkäästi loppuun asti jaksaen. kuten tyylinsä on. minä kitkin kasvimaata, harmittelin pumpun jatkosähköjohdon rikkoontumista  (.. jonka hän myöskin sitten korjasi illemmalla... )sekä puuhailin muita hommeleita lämpimikseni. ja yritin ottaa juhannuksenvieton puheeksi, ilman suurempia tuloksia. paitsi että M sanoi, että sinä olet tietysti jo suunnitellut jotain mun päänmenoksi.. EN, vastasin minä, en todellakaan, en sinun lainkaan, sinähän olet vapaa tekemään tahtojesi mukaan.. vain itseni suhteen olen miettinyt asioita, mitä tapahtuu.. sillä esikoinen tahtoisi autoni lainaan ja mikäli tulen tänne takaisin, olisi minut haettava kaupungista... Ja sitä olen pohtinut, hänelle sanoin, että jos annan autoni ja Sinä lähdet jonnekin omille menoillesi, olen täällä jumissa.. jotta silleen.. Itse asiassa kamalia juttuja... ja hän hiljeni, päässään raksutti ja silmissä oli outo katse lapsen eksyneen.. vaan mitään ei osannut sanoa.. vain ottaa sängyssä kainaloonsa.. niinpä... on se niin vaikeaa, kamalaa, hankalaa... ja lopulta vain pelkästään ihanaa. hetken kerrallaan.