soudusta toipuminen veikin pari päivää..perjantaina olin vielä ihan naatti, hain juniorin kaverinsa luota aamupäivällä ja lepäilin kaupungin asunnossa koko päivän. M tuli töiden jälkeen, käytiin kaupassa ja lähdettin ajelemaan maalle, hän Mezellä ja minä toisella autolla..saatiin vihdoinkin Meze kotiin, varikolle. Vaihdelaatikko taitaa mennä uusiksi.. iso remontti kuitenkin, joten minulla ei nyt sit ole edes kesäautoa. Harmittaa vietävästi..

Iltasella tuli kaivattu pikkuinen äiteineen, hellyttävä jälleennäkeminen.. tyttö juoksi syliini ja painoi päänsä rintaani vasten.. siinä heijattiin pitkään ja halattiin. Ja tietysti ukki sekä ukin kakkoti tulivat mainituksi, ukkia pitää hieman ensin ujostella kun se on niin iso ja karvainen otus..

Lauantaina käytiin mummon luona porukalla aamusta päivin, sitten pikapikaa mattopyykille.. viimeiset olivat menossa kun M:n siskon porukka ajoi pihaan. Olivat hekin ensin käyneet mummolla visiitillä.. muutoin kaikki hyvin mutta jokin huivi on nyt kateissa, kyseli mummo sitä minultakin mutta ei ymmärtänyt että täällä ei enää ole mitään hänen vaatteitaan.. ainoastaan säkillinen lumppuja jotka ovat menossa kierrätykseen.. siitä huivista nyt riittää polemiikkia.. vielä pyhänäkin se oli ollut suurin ongelma, niin että poikansa oli jo hermostunut. tulimme sellaiseen tulokseen, että nyt taitaa muisti tehdä temppujaan, kun ei tyttärensäkään sellaista punaista huivia muista ikinä nähneensä, ei sitä välttämättä ole olemassakaan. tähän on totuttava.. kuulunee taudin kuvaan.

synttärit menivät siinä sivussa.. vain yksi ystävistäni muisti onnitella. välitin A:n kautta kutsun mansikkakakkukahville.. mutta taisi olla matka esteenä.  no joo.. tai joku muu syy.

hieman uuvuttaa.. ehkä eniten se siskon touhu.. käveli muina naisina makuuhuoneeseemme, availi kaappeja ja laatikoita.. ja etsi ilmeisesti aarteita.. kolusi vinttikomerot, aitan ja kaiken mahdollisen. ja vei ne ainoat verhot, jotka olisin voinut tyttöjen kammariin laitta.. vaan en saanut sanottua että elä vie. vanhaa ompelukonettakin silmäili siihen malliin että kaipa sen joku kerta kyytiinsä pistää.. kysyi että toimiiko se, sanoin etten tiedä.. on meillä tv-pöytänä, siihen tehtävään oikein hyvin sopiikin, digitelkkari kun on niin iso että vaatii tarpeeksi korkean alustan. vaikka kuinka  yritän olla lojaali, en silti ymmärrä sitä että kun sisko on jo äidiltään saanut paljon ja kaikkea - koti-irtaimistoa siis - niin edelleen hän katselee jotain lisää saadakseen.. saa nähdä muuttuuko suhtautuminen sitten jos ja kun veljensä tämän talon saa omille nimilleen.. hieman yksityisyyden kunnioitusta toivoisin. mutta kun en täällä virallisesti asu, en halua sanoa mitään.. vetäydyn ja pyydän keskustelemaan veljensä kanssa. en tiedä,  tuntuukohan sisaresta, että vanhoja tavaroita ja rättejä ulosmittaamalla saisi jotain hyvitystä, osan lapsuudesta mukaansa.. hyh. ei pitäisi välittää..

tänään ovat sitten käyneet veli ja sisko pankissa keskustelemassa omaisuusasioista.. toivottavasti jotain edistystä tapahtuu.. vaikkei sekään minulle sinänsä kuulu..

piristykseksi pienet varpaat.. miun murun..