vaikka tämän tiesi tulevaksi, silti tökkii.. räntää rätkii taivaan täydeltä. illalla konsertoinut teeriukko jatkaa kaikesta huolimatta kutsukukerrustaan läheisen metsikön reunassa, kuusen latvassa. yksinäinen ja lemmenkipeä. mitään uutta tämä maailma ei varmaan tänäänkään tarjoa, sentään tätä rauhaa ja arkiaskareita. pois kavala maailma, minä olen tässä.

yritän saada itseni kiinnostumaan verhojen suunnittelusta, värien maailmasta, jostakin sellaisesta mikä kääntäisi ajatukseni käytäntöön, uuden tekemiseen. hetkittäin se onnistuukin, olen ajatellut vihreää...kuten viime keväänäkin kun vaihdoin blogini muistaakseni Herkun tekemään pohjaan, jossa oli kauniin vihreitä kiiwejä.. pitäisiköhän kokeilla samaa konstia. jotta näkisi joka aamu häivähdyksen kaikkein kauneinta luonnon väriä, keväisen koivun hennon vihreää.

piti siihen työkkärin selvitykseen kertoa työnhakusuunnitelmista.. en muista oikein mitä sepustin, jotain peruskamaa. mutta jälkeenpäin etenkin kuunneltuani ajankohtaisohjelmien selostuksia uuden työ- ja elinkeinoministeriön tehtävistä, tulen siihen tulokseen, että tulevaisuudessa yhä enemmän tarvitaan kaltaisiani, sosiaalisen työllistämisen asiantuntijoita. eilenkin herra Pekkarinen vaahtosi ja oli äärimmäisen alentuva SAK:n kaveria kohtaan... että kuinka tärkeää on että yrittäjät ovat mukana työllistämispolitiikan rakentamisessa. kyllä minä kuten SAK:n Lauri jokin olen sitä mieltä, että kyllä nyt menee työllistäminen pesuveden mukana kankkulan kaivoon kovin helposti. miksi kukaan ei puhu pitkäaikaistyöttömistä, heistä yrittäjät eivät ole milloinkaan aidosti olleet kiinnostuneita. ne ihmiset on leimattu ikuiseen luuserin osaan, juopoiksi ja laiskoiksi. työttömyyskorvausta siis perusrahaa ei ole nostettu vuosikausiin, ihmisiä juoksutetaan edelleenkin luukulta toiselle, kermankuorintakonsultit tekevät edelleen bisnestä niinsanotuilla työllistymisen edistämiskursseillaan, joilla vain nöyryytetään ihmisiä opettamalla oikeaa pukeutumista, cv:n tekoa ja muuta paskaa, jolla kunnon duunarille ei ole mitään merkitystä. tai sitten kouluttajiksi itsensä kohottaneiden entisten hoitsujen tai sosiaalitätien lanseeraamaat itsetunnonkohtouspelleilyt, joille ihmiset pakotetaan.. ja joita tiedän monen itseään kunnioittavan miehen ja naisenkin pitävän yhtä lailla ihmisarvoa alentavina... mitä auttaa elämykselliset kohellukset metsissä tai omien unelmien askartelu lehtisilpusta kun faktaa on että todellisessa elämässä sinun suurin ongelmasi on että pitkäaikainen työttömyys on stigma, jota työnantaja kavahtaa. jotain todellista kiitos, yksilöllisiä luottamuksellisia selvityksiä työllistymisen esteistä, joita yleensä ovat päihde- ja mielenterveysongelmat, talouden romahtaminen, perheiden hajoaminen, alkeelliset asuinolot, isot velat, sosiaalisen verkoston puute, vanhentunut ammattitaito.. ja jokaisessa tapauksessa aivan oman historiansa erityinen kumulaatio. mikään muu kuin ihmisen kohtaaminen ihmisenä ei voi auttaa. jos sekään. että se siitä.

pelkään pahoin, että nykyinen hallitus ei todellakaan välitä köyhistä ja kelkasta pudonneista edellisen vertaa. sosiaalibarometri toteaa taas kerran että heikoimmassa asemassa ovat juopot ja sairaat. leipäjonot pitenevät, ehkä viinaan kuolleiden ja samalla ei-toivottojen kansalaisten määrä vähenee, syntyy luonnollista poistumaa. onhan sekin jonkinmoinen ratkaisu. totuus tietenkin on, että työtä on ja tekijöitä puuttuu. se vain ei satu kohdilleen, tarjonta ja kysyntä. itäsuomalaisena joutuu olemaan hyvin huolissaan, perlos jättää jälkeensä tuhat uutta työllistettävää, joihin työkkäri tuntuukin panostavan palkkaamalla lisää väkeä muutosturvan toteuttamiseen heidän kohdallaan. aivan oikein sekin. voi vain toivoa, että kolmannelta sektorilta ei oteta pois sitä rahoitusta, mikä mm TE-keskusten kautta tähän saakka on voitu saada. Että jostain kautta pitkäaikaistyöttömätkin olisivat vielä potentiaalia, niinkuin tiedän suuren osan heistä olevan.

tämähän tuntui mukavalta... vaahdota jossain muussa sfäärissä kuin oman navan ympäristö... oikein mukavaa viikonvaihdetta vain kaikille, ei tuo lumi enää maahan jää, pyhänä jo paistaa aurinko