väsyttää muttei nukuta, heräsin vastentahtoisesti ja liian aikaisin. Ilta oli ihan mukava, vieraita oli kourallinen, ruokaa ja glögiä nautiskeltiin, haasteltiin, muisteltiin, katseltiin taloni ja synttärikuvia.. ja poistuttiin hyvissä ajoin karaokebaariin laulelemaan.. päätä hieman kivistää, mutta ei liiasta juhlinnasta, muista syistä, elimellisistä ja henkisistä.. pohdiskelin jossain taustalla suhdettani, elämäntilannetta, mennyttä ja tulevaa.. järjellä ja tunteella. kerroin ystävä M:lle totuuden, oli luullut että menee hyvin. ei mene. ei tule menemään. hän on löytänyt hyvän kumppanin, rauhallisen ja kypsän oloisen miehen.. hyvä niin. A:n uusi tuttavuus osoittautui sittenkin epäkelvoksi.. en tiedä mikä tuli, mutta A poistui ravintolasta kesken illan mitään sanomatta.. toki soitti myöhemmin ja sanoi kertovansa tänään, mitä tapahtui.. en tiedä.. sanoin jossain vaiheessa, että älä ahnehdi ja kiirehdi, anna aikaa.. vaikeita asioita, eikä toisen kengissä voi kävellä. minä ehkä olen hurahtanut liiankin helposti vääriin ihmisiin.. eli havainnut vasta liian myöhään, että homma ei loppujen lopuksi toimikaan kuten pitäisi. mutta eihän sitä voi tietää ennenkuin näkee ja kokee.. ei voi saada mitään jos ei uskalla ottautua.. olemme erilaisia me ihmiset. onneksi.

poikien kanssa sovittiin, että mennään päivällä syömään esikoisen synttärilounasta kaupungille. ihan mukavaa, esimakua tulevasta joulusta... minun henkivakuutukseni, lapset. tuli mieleen oma suhteeni vanhempiin.. soitin isän nimipäivänä, äiti oli ensin puhelimessa ja ennätti moittia minut ja kaiketi veljenikin - kun te-muodossa puhui - siitä,että niin vähän soitamme isälle.. on kuulemma masentunut ja kaipaa yhteydenottojamme.. niinpä niin, sitähän olin juuri tekemässä.. juttelin sitten isän kanssa ja onnistuin siirtämään pahan mielen taka-alalle.. äiti on äiti on äiti. maailman kaunein sana. muka. marttyyri. syyllistäjä. kun isä oli jokin aika sitten viikon hoitokodissa, soitti äiti minulle ja valitti, ettei kukaan hänelle soita, "et sinäkään paljon soittele".. miksi soittaisin, kun saan vain kuulla valitusta ja moitteita.. hartaasti toivon että osaan omilleni olla lojaalimpi enkä ikinä heittäydy valittamaan ja syyllistämään. soittavat ja käyvät jos tahtovat.. vanhemmuus on koko eliniän kestävä projekti, se mikä on rakennettu yhdessä, pysyy.. enää en voi heidän lapsuuteensa vaikuttaa, se on historiaa, elettyä, huonot ja hyvät ajat.

ja mitä me vain ja ainostaan kaipaamme - rakkautta, hyväksyntää sellaisena kuin olemme.. loputtomiin. sitä odottaa M äidiltään, pyytääkin, eikä saa.. sitä minä odotan omalta äidiltäni, en pyydä, enkä usko koskaan saavani..