lauantai, 8. joulukuu 2007
juhlien jälkeen..
poikien kanssa sovittiin, että mennään päivällä syömään esikoisen synttärilounasta kaupungille. ihan mukavaa, esimakua tulevasta joulusta... minun henkivakuutukseni, lapset. tuli mieleen oma suhteeni vanhempiin.. soitin isän nimipäivänä, äiti oli ensin puhelimessa ja ennätti moittia minut ja kaiketi veljenikin - kun te-muodossa puhui - siitä,että niin vähän soitamme isälle.. on kuulemma masentunut ja kaipaa yhteydenottojamme.. niinpä niin, sitähän olin juuri tekemässä.. juttelin sitten isän kanssa ja onnistuin siirtämään pahan mielen taka-alalle.. äiti on äiti on äiti. maailman kaunein sana. muka. marttyyri. syyllistäjä. kun isä oli jokin aika sitten viikon hoitokodissa, soitti äiti minulle ja valitti, ettei kukaan hänelle soita, "et sinäkään paljon soittele".. miksi soittaisin, kun saan vain kuulla valitusta ja moitteita.. hartaasti toivon että osaan omilleni olla lojaalimpi enkä ikinä heittäydy valittamaan ja syyllistämään. soittavat ja käyvät jos tahtovat.. vanhemmuus on koko eliniän kestävä projekti, se mikä on rakennettu yhdessä, pysyy.. enää en voi heidän lapsuuteensa vaikuttaa, se on historiaa, elettyä, huonot ja hyvät ajat.
ja mitä me vain ja ainostaan kaipaamme - rakkautta, hyväksyntää sellaisena kuin olemme.. loputtomiin. sitä odottaa M äidiltään, pyytääkin, eikä saa.. sitä minä odotan omalta äidiltäni, en pyydä, enkä usko koskaan saavani..
Kommentit