tänään yhteisössämme tapahtuu, monenmoista.. mm esittelemme vanhaa käsityöperinnettä,  tai no, voihan sen niinkin sanoa.. eli sellaisia juttuja, joita tekemään vielä löytyi joku osaaja ja joita näissä olosuhteissa on mahdollista järjestää.. propsin kuorintaa jollain vanhanaikaisella vehkeellä, heinän niittoa viikatteella, vastojen tekoa, kehräämistä, karstaamista... ynnä muuta. toivon kovasti että ihmisiä tulee ja ehkä joku paikallisista aviiseista sittenkin tulee tekemään pientä juttua edes.

eilinen ilta meni vanhuksille ja työllekin vähän, joten kaupungissa jouduin kärvistelemään. vanhemmat olivat iloisia kun pääsevät naapurien kanssa juhannuksen viettoon maaseudulle, niin olen minäkin. että vielä on sellaisia naapureita, joiden kanssa voi ystävystyä ja joiden tiedän olevan omille vanhemmilleni myös silloin tukena jos jotain äkikseltään sattuu.. voi miten monta kertaa talvella kiittelin kun tiesin että naapurin Irma kyllä käyttää äitiä kaupassa kun en itse ennättänyt just silloin liikahtamaan..

ja juhannusohjelmaakin meinaa pukata.. ystävä sadan kilometrin takaa yrittää houkutella lavatanssimeininkiin aattona.. en mie jaksa! valitin puhelimessa illalla väsymystäni.. tiedän, että torstai-iltana mieli halajaa rauhaan ja lepoon eikä tanssijalka jaksa nousta. vaikka se olisikin tosi hieno tapa keskikesän juhlaa viettää, ilman muuta olisi. Ehkä sitten voisi ajella pyhäiltana jossain.. ehkä.