alkoi työ, hänellä siis, jolla oli kuukauden kesäloma. näytti ja kertoikin olevan aika tahmeeta, ei yhtään huvittanut lähteä säädetyn ajan ja tehtävien pariin. vaan kyl se siitä, sanoo vanha kansa, viikon lopulla jo varmaan tarinoiden sisältö on toinen..

eilinen oli todellinen luppopäivä, aamulla ennätin juuri siivota tuvan ennenkuin ukkonen nousi tällekin mäelle, taas.. ihmeteltiin tätä kesää, ei kestä yhtäkään lämmintä päivää ilman että tarvii ruveta ryskämään. perjantaina pestiin suurin osa matoista, enempää ei voinut kun ei löytynyt enää yhtään oivallista kuivatuspaikkaa.. ja sitten lauantain satoi, saivat matot extra huuhtelun. eilen aamupäivällä sitten ennen myräkkää siirrettiin telineitä navettaan eli heinälatoon kuten mummo aina sanoi ja liiteriin kuten minä tuota tilaa nimitän.. puita kun siellä on jo pari vuosikymmentä säilytetty.. siis sen jälkeen kun lehmät vietiin pois ja isäntäpari jäi luopumiseläkkeelle. sattui vielä olemaan sama vuosi, jolloin perheen esikoinen kuoli.. siis tapettiin. jotenkin nämä asiat ovat taas olleet pinnalla kun mummo on käynyt perkkaamassa pyttyjään.. eli siis fiksummin ilmaistuna valikoimassa astioitaan - lähinnä maljakoita, joita onkin ollut jakaa asti - sekä samalla muistelemassa kuka mitäkin antoi ja milloin.. sikäli kun hänen puheestaan kukaan on selvää saanut. sisar miehineen kävi männä viikolla pyörähtämässä päiväseltään, toivat mummon kirkolta kyydissään sitä jakoaan tekemään.. miehet menivät tekemään puukuormaa, nuori äiti pakeni autollaan kaverinsa luo ja minulle jäi pikkuisen hoito, onneksi.. olen jo kaksi kertaa ollut käskassarana noissa mummon puuhissa eikä yhtään enää haluttanut siihen hommaan ryhtyä. kuului tytärkin menettävän malttinsa aika pian.. heh.. kävi välillä pihalla hermosavuilla ja päätä tuulettamassa.. no viimein kaikki saatiin tehtyä, puut kärryyn, mummon pytyt lajiteltua ja lähtökahvit juotua..

kaiketi on niin, että vanha ihminen takertuu materiaan, tahtoo siirtää mukanaan vain mieluisia muistoja tai muutoin merkityksellisiä.. ihmettelin, miksi ei tahtonut vanhoja valokuvia, nekin albumit jotka olimme vieneet pyysi siirtämään eteisensä yläkomeroon.. poikansa arveli, ettei halua katsella hautajaiskuvia. niin no, ei hän kyllä minun muistini mukaan ole koskaan katsellut mitään vanhoja kuvia.. pienestä tytöstä kyllä mielellään on kuvia vastaanottanut. ja uuden asuntonsa kirjahyllyssä ovat edelleen eri hyllyllä vainajien kuvat, sukulaisten ja lasten yo-kuvat toisella ja lapsenlasten kuvat omalla paikallaan. vatvomista on tämä muutto ja etenkin astioiden, mattojen ja liinojen valinta. nytkin pitäisi muistaa viedä yksi lasikulho ja 3 kpl pieniä jälkiruokakulhoja.. niitä hän vissiin siellä yksin ollessaan vieläkin luetteloi, että mitä on jäänyt vanhaan kotiin.. minua hieman huvitti kun mummon jakolistalla oli vain tytär ja pojantytär.. ei poika ollenkaan. ikään kuin hänellä ei olisi taloutta ja astioiden tarvetta.. no kyllähän noita kippoja on, kaikki vanhat, risat ja elämää nähneet saivat jäädä hänelle tai taloon.. niin sen paremmin ymmärtäisin.

ollaan yritetty päästä omaan rytmiin.. M on sitä mieltä, ettei enää kyllä juosta joka eikä edes joka toinenkaan päivä mummon asunnolla. Hänellä on siellä ympärivuorokautinen hoito ja valvonta, ruuat tuodaan, siivooja käy, hoitajat pesevät pyykit ja juttuseuraakin on jos vain tahtoo mennä mukaan. Lauantainakin soitti jo aamulla kun ei saanut telkkaria toimimaan.. piti lähteä kirkolle sen takia ja kauppaan hakemaan hänelle vehnästä.. Telkkari kyllä jo pelitti kun mentiin, hoitaja oli sen saanut toimimaan.. nääs kun mummo oli väärää kytkintä käyttänyt. No, ensi kerralla on viisainta soittaa hoitajille ensin. että tätä tämä elämä on nyt ollut..

omat ongelmat kuitenkin väijyvät taustalla.. onneksi saimme pojan autoineen kotiin reissulta, se helpotti hiukkasen. muut murheet eivät. en saanut lehti-ilmoituksella talolleni ostajaa, pari kävi katsomassa ja se jäi siihen. samoin kävi vuokrauksen kanssa, luotettavaa vuokralaista ei löytynyt eläimettömien joukosta. moni koiran tai koiralauman omistaja otti yhteyttä mutta en voi sitä riskiä ottaa.. allergioiden ja muiden vahinkojen vaaran vuoksi. nyt on edessä tenkkapoo.. on oltava yhteydessä pankkiin ja otettava selvää kiinteistövälityksen taksoista.. ja pihatyöt jäävät tekemättä.. en jaksa, ei ole rahaa.. siihen menisi tonni poikineen jos olisi mistä mennä. enää en vanhuksiltakaan halua lainata kun takaisin maksusta ei ole mitään tietoa.

syksy tulee olemaan vaikea.. usko ja toivo työnsaannin suhteen on mennyt, olen pudonnut siihen kastiin, jota ei työmarkkinoilla tarvita.. eikä minulla itselläni enää ole voimia itseäni markkinoida yhtään mihinkään. täällä maalla olen turvassa, voin raivopäisesti tarttua taloustöihin, pestä, puunata, möyriä puutarhassa ja samalla unohtaa todellisen tilanteeni. kai se on ymmärrettävää että jostain on elämälleen sisältöä ammennettava. ja olenhan ollut tarpeen, on siitä kiitettykin. pyyteettömästä työstäni.. hmm.. ei ihan pyytetöntä olekaan. ja ajoittain olen aivan liikaa puuttunut asioihin, riehaantunut turhasta.. juuri siksi että ei oikeasti ole sitä omaa elämää.. menee siis vähän överiksi.

vaikka onkin vähän ikävää että toveri joutui palaamaan työelämään, on tämä rauha ja itsellisyys silti mieluisaa.. tämän päivän touhuilen mitä mieleen juolahtaa, on hoidettava pari virallista asiaa mutta muuten aion olla vapaa. kaikesta mahdollisesta. huomenna taas on lähdettävä kaupunkiin hakemaan autoa ja tsekkaamaan onko asunnolla yhtään elollista kasvia.