siksiköhän, etten oikein uskalla kohdata tämänhetkistä todellisuuttani. kun olen aina mennyt, tehnyt ja uskonut pärjääväni. ja nyt en oikein enää jaksa rymytä näitä mäkiä enää, en ainakaan sillä vauhdilla ja intensiteetillä, mikä ennen oli vahvuuteni. pelkään, että pahemmaksi kaikki muuttuu, pelkään että putoan jos mitään ei löydy, enkä saa työtä vaikka kuinka hakisin. tänä aamuna heräsin miettimään, kenet voisin laittaa suosittelijaksi, sellaisen, joka voisi kertoa miten hyvä olen yhteistyökuvioissa ollut. onhan niitä tietysti mutta esimerkiksi ex-esimiestäni en voi laittaa koska en luota häneen pätkääkään.. ja tosiasia on, että hän ei konkreettisesti kykene kertomaan, millaista työni oli. senhän tiedän jo siitä, ettei kyennyt kirjoittamaan minulle sellaista työtodistusta, josta olisi käynyt ilmi, mitä oikeasti tein.. liirum laarumia vain järjestön yleisen tason tehtävistä ja sen sellaisesta.

en lähtenytkään eilen kaupunkiin, lauantaina autooni asennetut talvirenkaat näyttivät ihan lutteroilta, joten päätin vielä jäädä yhdeksi yöksi. M laittoi sitten illalla ilmaa renkaisiin sekä tsekkasi öljyt joten nyt taas rouva voipi huoletta ajella. oltiin illalla saunassa kun pihaan ajoi auto, mies joutui menemään eteiseen tulijaa vastaan ettei mummon olis tarvinnut lähteä könkkäämään ovelle.. siellä oli naapurin poika hirvenlihapakettia tuomassa.. olivat pyhänä ampuneet hirven talon maille ja tapana on tuoda maanomistajalle lihaköntti siitä ilosta. ihan mukava juttu, tehdään joku pyhä siitä paistia tai jotain..

hieman tässä arveluttaa tuo talvikeli, yöllä on satanut räntälunta, mittari on kyllä nollassa mutta onhan tuota lunta kumminkin hiukan maassa. menen kuitenkin maaseutureittiä, oli miten oli.. ajelen hissukseen ja otan tuntumaa tähän vuodenaikaan ja ajokeliin. ja mietin miten osaisin laatia sellaisen työpaikkahakemuksen, että pääsisin haastatteluun.

M soitti juuri... ja kertoi että lumi loppuu jo muutaman kilometrin päässä, taajamassa on vesikeli.. välittäminen tuntuu tosi hyvältä.. :)