miunkin pitää pari sanaa Stockan hulluista päivistä tähän vielä. Reissullamme näet pääsimme kokemaan tuon nyky-yhteiskunnallisen ilmiön piäkaupungissamme, keltaiset kassit täyttivät kadut. Ja me periferian naiset työnnyimme mukaan extremekokemukseen tavarataloon joka on ...olikohan se nyt nykynaisten keidas vai mitä se Anna Kortelainen (?) kirjoittikaan. No mentiin, seurattiin keltaisia kylttejä, hypisteltiin tuotteita, katseltiin toisiamme me kolme itäisen maan viisasta naistietäjää ja todettiin jotta hölömöjä me ei kumminkaa olla, eihän nää ole yhtään halpoja. Mut Kannuvalimokin toteaa ettei Hullut päivät - Galna dagar ole alennusmyynti. Mutta ihmiset vaan näyttivät ostavan, hulluina. Me mentiin akateemiseen kirjakauppaan ja siellä se iski minnuunkin, ostohalu nimittäin. Yhden huokean novellikokoelman hankin ja runokirjan jonka nimeä en sano, se on yllätys eräälle läheiselle, eikä saa paljastua liian aikaisin. No sit mullakin oli keltainen kassi, paperinen tosin ja kävelin se kädessä tyyriin näkösenä pitkin katuja. Ne kaksi viisasta itämaan naistietäjää ehdottivat pistämään sen kassin päähäni, en suostunut, niin hullu minäkään en sentään ole.