tapahtui taas.. pitkään jaksoinkin sinnitellä masennusta vastaan mutta kivut, väsymys ja toivottomuus veivät voiton. Niin tuttua mutta ei turvallista.. ja aina myös häpeä valtaa mielen.. Ei millään haluaisi myöntää, ettei kykene eikä jaksa.. uusi työ osoittautui sittenkin liian raskaaksi minulle. Tai mikähän se on järjestys..loppuivatko voimani selkäsairauden myötä, kipujen, yleisen toivottomuuden ja elämän raskauden vuoksi.. Mitä väliä, tämänhän minä tunnen niin hyvin, kun omat voimat eivät enää riitä on vain annettava periksi ja jäätävä sairaslomalle.. pari viikkoa nyt aluksi. Enkä tiedä haluanko tai oikeasti, jaksanko sittenkään palata.. tai yleensä milloinkaan.

Suostuin aloittamaan jopa lääkityksen.. eli olen hoitomyönteinen:).. ainahan niin ei ole ollut, olen kapinoinut pelkkää kemiallista hoitoa vastaan ja toiminut itseäni vastaan. Nyt on sellainen patteristo troppeja että.. särkylääkkeitä, vatsanhoitolääkkeitä särkylääkkeiden aiheuttamaa närästystä vastaan ja nyt sitten myös psyykenlääkkeitä.. niin ja verenpaine, glaukooma.. hormoonivajeen hoidot.. olen oikee lääketehtaan mannekiini. Ainoa asia mistä juuri nyt olen tyytyväinen on se että ruokahalut ovat kadonneet.. ehkäpä laidun tässä ihan vahingossa..

Otan aika tyynesti tällä kertaa.. nyt voin luvallisesti olla välittämättä lähiomaisten vaatimukset, vanhusten hoito-ongelmat, joihin vähintään viimeiset voimat katosivat.. nyt on muiden vuoro. Voin unohtaa nuorten työkavereiden innostuksen, johon en millään kyennyt vastaamaan.. surkeat ihmissuhdekuvioni, poikani toilailut.. kaiken, mitä olen suotta kannatellut kun itsessänikin on ihan riittämiin. Ja työuralla ei ole enää mitään, mitä jaksaisin tavoitella.. olen menettänyt uskoni mahdollisuuksiin vaikuttaa yhteiskunnassa... Ja luojan kiitos talossani on edelleen hyvät vuokralaiset, jotka eivät sittenkään lähteneet hankkimaan omaa taloa.. vielä ainakaan.

Minä näen kuitenkin pieniä ilonpilkahduksia.. minulla on nämä rakkaat läheiset ystäväni, joiden tukeen voin aina luottaa. Me kovia kokeneet naiset jaksamme olla toistemme terapeutteja silloin kun maailma mättää.. ilman heitä en pärjäisi. Myrskylyhty palaa pimeällä merellä.. minä kellun mutta pidän lujasti kiinni toivonrippeistäni..