tulee näköjään mieleeni pohtia, mitä, miksi, kenelle jne. kuten näköjään suurin piirtein kaikkien, jotka ovat laillani ryhtyneet bloggaamaan. jätän sikseen. taidan suhtautua niin, että on hyvä olla jotain, jota ei niin tarkkaan mieti ja analysoi. kun se muutoin on liiankin hallitseva tapani elää.

enkä edes tahdo kauheesti perata menneisyyttä, luodata puolisatavuotistaivalta kokemusten kyllästämällä paatoksella. en minä juuri mitään ole oppinut, korkeintaan tuntemaan hauraamman puoleni paremmin. ja naiseksi olen tullut. omanlaiseksi, repaleinen ihmissuhdehistoriani olen kaiketi osannut kääntää voimavaraksi jota voitaisiin kutsua vaikka ihmistuntemukseksi.

tähän aamuun heräsin valmiiksi väsyneenä, liekö syynä omega3 napit, joita olen alkanut popsia. virtaa tuntuu riittävän iltamyöhään, uni ei tahdo tulla ja silti neljän aikaan olen jo hereillä kuulemassa kuinka lehti kolahtaa postiluukusta eteisen lattialle.

yritän väistellä viimeisimmän suhteeni päättymisen aiheuttamaa tuskaa. olen päättäväinen, järkevä ja kätken pettymyksen työhön ja uuden unelmointiin. tiedän mikä tepsii mihinkin vaivaan. mutta sitä en tiedä miksi näin fiksu, viehättävä ja kaikin puolin sopiva nainen aina pettyy suhteissaan.