sataa vettä, siihen kaiketi heräsin taas puoli viiden aikaan sekä miettimään tekemättömiä töitä, keskeneräisiä asioita, ihmissuhdesotkua, tulevaisuuden haasteita, pesemättömiä pyykkejä, lihomista, sitä, etten käynytkään illalla lenkillä vaikka piti, vanhempien haaveita päästä vappuna mökille, muuttolintujen saapumista (näin peipposia toissailtana), tiedotussuunnitelman puutteita, allergista nuhaani johon tarvitsen taas tropit sekä muutamia muita vähäpätöisempiä asioita. voisikohan millään laitteella mitata ajatusten määrää suhteessa käytettyyn aikaan, vauhti tuntuu aamuhämärissä sängyssä pyöriskellessä olevan aikamoinen, ainakin siinä virkistyy siinä määrin,että ainoa järkevä toimintavaihtoehto on ylösnousu ja kahvin keitto. olen jo oppinut olemaan harmistumatta sillä voihan tämänkin asian ottaa myönteisesti. on ainakin aikaa tehdä aamuvalmistelut, lukea lehteä, maksella netissä laskuja sekä kirjoittaa blogiin.

tänään on suuri päivä, teemme asuntolainapaperit ja maanantaina tonttikaupat. taidanpa juhlistaa tätä jollakin sopivaksi katsomallani tavalla.  tämä tuntuu hienolta, itsenäiseltä ja tärkeältä. voisin tänä iltana tehdä vaikka niin kuin Eeva Kilpi upeassa runossaan kertoo ja minä otsikossani, pitää etsiä vielä se koko runo ohjeistuksesi itselle ja kaikille upeille naisille joita tiedän olevan tässäkin ulottuvuudessa monia.

tässä runo kokonaisuudessaan

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta 1976