ja ainakin täälläpäin silleen kunnolla.. voi pioniparat! siellä ne nyt rötköttää, viisaampi puutarhanhoitaja tukee ensi keväänä puskat jo nuppuvaiheessa siten, etteivät pääse rötkähtämään..

on hiukka ankeaa.. syntymäpäivän lähestymiseen liittyvä ikäahdistus sekä sää sekä taloudelliset huolet ynnä rakkaan Mezen rikkoutuminen lainakäytössä männä viikonloppuna vievät mielen aallonpohjille.. tarttis tehdä jotain. tämän aamun käytin sen sijaan että olisin mennyt kaupunkiin, paperisotaan. sellainen työ ja toiminta rauhoittaa organisoitumista arvostavaa sieluani kovastikin. erittäin terapoivaa järjestellä kuitteja, rei' ittää ja mapittaa, täyttää lomaketta ja ottaa kopioita liitteeksi. tehdä listaa hoidettavista paperiasioista. oikein coolia! sepä on hieman auttanutkin sekä treffit yhden kiinteistövälittäjäehdokkaan kanssa talolla keskiviikkona. torstaina tarkoitus soutaa runsaat 40 km järvenpintaa mukavassa seurassa entisissä kotimaisemissa. läksin kun pyydettiin vaikka pienoinen jännitys on siitä, miten selviän kysymyksistä, joita en haluaisi kuulla.

laskin velat ja arvioin talon hinnan kipukynnyksen. sen mikä pitää välttämättä saada jotta saan hoidettua kulut ja velat. hieman sekin helpotti, liikutaan ehkä kohtuullisessa raamissa.. riippuu tietty myyjästäkin. yksi toinen välittäjä antoi tiukan ja minulle liian vähäisen hinta-arvion.. en voinut siihen lähteä. toivon parempaa näkemystä toiselta asiantuntijalta. olen todella pulassa raha-asioiden kanssa, olen elänyt yli varojeni, jos semmonen nyt on mahdollista.. kumminkin, en selviä millään seuraavaan korvauspäivään, laskut maksamatta, pari reissua talon puitteissa pitäis tehdä ja ostaa polttoainetta.. ja kai sitä tarvis syödäkin.. vaikkei pahaa tekisi jos vois olla syömättä ja laihtuisi muutaman kilon.. makkarat siirtyneet vyötärölle vakuumipakkauksista..

M:n sisar ilmoitti saapuvansa miehineen tulevana lauantaina.. ihan kiva sinänsä mutta tarttis siivota aitta, pestä pyykkiä ja kaiketi miettiä tarjottaviakin.. jotka talo saa hankkia ja kustantaa. jos ja jos. ellen ota itseäni irti tästä ja katoa jonnekin kun sattuu olemaan se merkkipäiväkin. oikeastaan osaksi tulevan vierailun ja sisarusten omaisuudenhoitoasioiden vuoksi järjestelin paperit ojennukseen aamulla. ja sellaiseenkin malliin että kuka tahansa voi helposti päästä selville tuloista, menoista ja Kelalle tehtyjen tukihakemusten ym. vastaavien tilanteesta.

en tiedä.. kai minun täytyy ryhtyä nostamaan päätäni tästäkin puskasta, enkä millään jaksaisi. odotan osakseni ymmärrystä, myötätuntoa ja käytännön tukea mutta eipä taida löytyä mistään. kummallista tämä masokistin elämä.. aina vaan jaksaa iskeä päätään seinään vaikka yhtään ehjää kohtaa ei nupissa enää  liene.

en tahtoisi luopua näistä puitteista, mahdollisuudesta kävellä aamukasteisella ruoholla, ihailla viherrystä ja perunanvarsien kasvua.. en mistään mikä ympärilläni rauhoittavana on.. tämän voimalla olen elänyt ja täyttänyt päiväni tehtävillä.. että on voinut olla onnellinen sellaisesta - eritoten sellaisesta - jota ei omista.. pikemminkin päinvastoin, tämä paikka on antanut vastapainoa omistamisen tuskalle.. kunhan pääsen talosta eroon, uskon voivani taas hengittää vapaasti, lakata puremasta hampaita..

kovin onnetontakin on tapahtunut, kuistin yläpuolella räystäslaudoituksen suojiin pesänsä rakentaneen talitintin poikanen tipahti eilen kukkapenkkiin.. karvaton onneton rääpäle ja tänä aamuna huomasin kahden muunkin kokeneen saman kohtalon.. en voi oikein edes katsoa niitä, M saa viedä ne pois.. en ymmärrä miksi, mitä on tapahtunut, yhden vahinkoputoamisen vielä ymmärtäisi mutta ei usean. täytyisi peittää laudoituksen raot niin ettei ensi keväänä yksikään lintu edes pääsisi pesäntekoon.. paikka lienee hieman rauhaton.. ja toisaalta linnunkakan siivous kuistin kaiteelta on ollut jatkuvaa.. silti, murheellinen loppu pienokaisilla.

 

punaisemmatkin pionit kukassaan pari päivää sitten, ennen sateen runtelua..

jostain syystä tulee mieleen runo; Älä elämää pelkää.. älä sen kauneutta kiellä.. jotenkin siinä puhuttiin myös kuoleman portista, vaikkei tämä lammelle vievä sellainen missään nimessä olekaan.. huh, kaikkee sitä...