pääsiäinen ja parin viikon sairasloma ovat nyt elettyä elämää. maanantaina kotiin ajaessa mieli oli maassa, itkettikin mutta nielin kyyneleet.. en halunnut ruveta kumppanille selvittämään mikä mieltäni painaa. kun se on se sama kuin ennenkin, suurin syy juuri se, että en osaa kenellekään enää puhua tunteistani, haluistani, toiveistani.. en mistään, mikä sisintäni koskettaa.

se hyvä, että vapaan aikana osasin kuopata työhuolet tai työasiat ainakin. eilinen menikin ihan hienosti töissä vaikka jouduinkin tekemään pitkän päivän. malttia ja rauhallisuutta riitti, eikä edes tuntunut siltä että asiat kaatuvat niskaan. jotenkin sain kelattua loman aikana taas yhden kerran tärkeysjärjestystäni.. päätin etten anna minkään vallata ajatuksiani siten, että vietän unettomia öitä, olen rauhaton ja stressaantunut. kysehän on kuitenkin siitä, miten itse suhtaudun, miten paljon otan kantaakseni ja vastatakseni. tällä palkalla ja statuksella minä voisin vallan hyvin olla pohtimatta suurinta osaa viime aikaisista ongelmista.

tosin eipä se kauan auttanut.. viime yönä heräsin suden hetkellä vaille kolme.. nousin ylös, kävin juomassa ja luin Suomen kuvalehteä tunnin verran ennenkuin nukahdin uudestaan.. ja näin unia.. olen taas alkanut nähdä ja muistaa.. viime yönä taistelin ilveksen kanssa, se olikin kummallinen otus, hyökkäsi kimppuuni mutta ei satuttanut, pitelin sitä kiinni ja odotin että M ampuisi sen.. mitä hän ei kuitenkaan tehnyt, tähtäili muutaman kerran sopivaa kohtaa mutta ei ampunut, joten päästin ilveksen irti ja se lähtikin kohta menemään.. mitähän viestittänee..

siemeniä on jo istutettu maalla.. saa nähdä muistetaanko niitä kastella.. kevääseen hurahtaneen touhut ovat entiset, ehkäpä se tuottaa vielä iloakin. nyt on vain niin raskasta askeltaa ja olla mukana ihmiselämässä. mustan aukon houkutin käväisee silloin tällöin mielessäni.. en tiedä mitä minulle tässä elämässä tulee tapahtumaan, yritän ainakin pitää vielä itse kiinni langoista, joilla roikun tässä maailmassa.